Iris ojensi pikarin. Jenks vei sen huulilleen ja oli juovinaan.
"Kas niin!" sanoi hän. "Minulla on kiire, sillä dyakit voivat tulla milloin hyvänsä."
Iris heitti katseen pikariin. "Mutta ettehän te juoneet mitään!"
"Riittävästi."
"Mr Jenks! Te tarvitsette enemmän kuin minä. Minä — en — tahdo — elää — ilman — teitä."
Merimiehen kädet vapisivat. Oli onni, ettei hänen tarvinnut nyt juuri ampua.
"Vakuutan juoneeni niin paljon kuin tarvitsin", sanoi hän turhan painavasti.
"Tehdäksenne minulle mieliksi voitte juoda ainakin oman osanne."
"Te tahdoitte pettää minua", murisi Jenks. "Jos juotte ensiksi puolet, juon minä loput."
Ja sillä tavoin asia järjestyi. Nämä pari suullista vettä antoivat heille uutta elämää. Siitä huolimatta kärsivät he päivällisaikana janoa.