"Pane se pois! Heti!" huudahti hän.
Iris totteli kummastunein ilmein. Jenks kaatoi teelusikallisen samppanjaa kalliosyvennykseen ja pisti kalanluun siihen. Hetken kuluttua tuli samppanja vihertäväksi ja kalanluu valkeaksi. Silloin hän ymmärsi.
"Hyvä Jumala!" huudahti hän. "Nämä ovat myrkytettyjä nuolia, joita puhalletaan ontosta bambuputkesta. En ole koskaan ennen niitä nähnyt, mutta olen kyllä usein niistä lukenut. Bamburuo'ot, joita dyakit kantoivat, olivat Sumpitans'eja. Kalanluu on kastettu upaspuun mehuun. Iris, rakas tyttöni, jos ne olisivat tuottaneet sormeesi pienimmänkään naarmun, ei mikään mahti maailmassa olisi voinut sinua pelastaa."
Tyttö kalpeni ja vetäytyi kauhistuneena taapäin.
Vielä yksi nuoli lensi heidän kolminkertaisesti siunattuun öljykankaaseensa. Nähtävästi dyakit aikoivat sitä pitkittää kunnes joku nuolista osuisi.
Jenks päätti odottaa seuraavan nuolen tuloa, syöksyä ulos ja koetella mitä dum-dumkuulat voivat sumpitans'in puhaltajille.
Iris luonnollisesti vastusti.
Ei tarvinnut odottaa kauan. Seuraava nuoli tuli ja hän syöksyi ylätasangon oikealle sivulle. Kolme dyakkia oli maassa ja neljäs puussa. Kaikilla oli puhallusputket. Puussa oleva oli juuri asettamaisillaan nuolta bambuputkeen. Toiset katsoivat.
Jenks ampui ja puussa olija putosi suinpäin alas. Seuraava laukaus heitti toverin hänen päälleen. Eräs miehistä pääsi pensaikkoon karkuun, mutta neljäs kompastui sumpitans'iinsa ja kuula pyyhkäisi pois yläpuolen hänen päästään.
Senjälkeen merimies ampui putket rikki ja palasi jälleen kalpean tytön luo.