"Luulen ettei Sateenkaarisaarella tule useampia puhallusharjoituksia", sanoi hän.
"Mutta, rakas Robert, kuinka kauan voimme kestää?" tiedusti tyttö.
"Mitä? Oletko jo kyllästynyt minuun?"
Senjälkeen istuutui hän tytön viereen ja kertoi kaikista epäilyksistään ja toiveistaan. Hän päätti, ettei täst'edes salaisi tytöltä mitään.
Ennen pimeän tuloa silmäili hän kauan ja vakavasti lähteelle. Heidän oma, vadinkannesta tehty sankonsa oli aivan sen vieressä. Varovainen hiipiminen yli hiekkaisen laakson, puoliminuuttia vakavaa vaaraa, ja hänellä olisi palatessaan muutamiksi päiviksi riittävästi vettä.
Alas laskeutuminen vuorelta ei enää ollut vaarallista. Heti auringon laskettua vuori oli syvän pimeyden peitossa, sillä tropiikissa seuraa päivää heti yö.
Iris ei tietysti tahtonut kuulla puhuttavankaan asiasta.
"Muhamettilainen ehkä auttaa meitä", sanoi hän. "Odottakaamme joka tapauksessa kunnes kuu katoaa. Silloin on pimeintä. Emmehän tiedä mitä siihen asti saattaa tapahtua."
Sanat olivat tuskin päässeet hänen huuliltaan ennenkuin vihollisen oikealta siiveltä laukaistiin heitä vastaan epäsäännöllinen yhteislaukaus. Kaikki kuulat sattuivat useita yardeja heidän yläpuolelleen, mutta ne iskivät kipinöitä kovasta kalliosta ja Jenks huomasi dyakin tällä tavoin voivan saada hyvän osoituksen siitä mihin oli tähdättävä. Annettuaan Irikselle määräyksen ryömiä koloonsa, asetti hän nopeasti yhden kivääreistä ennen tekemälleen puujalustalle ja ampui kolme laukausta vastapäiselle vuorelle, sille kohdalle, josta enimmät kiväärintulet olivat välkkyneet.
Ainakin yksi kuula kolmesta tapasi ihmisen. Kuului hämmästyksen ja tuskan huuto ja seuraava yhteislaukaus ammuttiin maasta. Ne eivät voineet tuottaa mitään vaaraa, mutta hän koetti peloittaa ampujat pois, suuntaamalla sille suunnalle yhtämittaisen tulen.