"Dyakit eivät olisi ikinä meitä voittaneet, Robert. Me olimme silminnähtävästi Jumalan erityisessä suojeluksessa. Oi, rakkaani, olen niin kiitollinen ja onnellinen!"
XV.
On vaikea olla kaikkien mieliksi.
Savusi vielä niin, etteivät he voineet eroittaa laakson pohjaa. Jenks ei uskaltanut tällaisena hetkenä jättää Iristä yksin. Eikä hän myöskään rohjennut viedä häntä alas portaita, sillä mahdollisesti saattaisi tulla toinen granaatti. Mutta jotain oli tehtävä.
Hän huusi Mir Jania.
"Ottakaa turbaaninne ja kiertäkää se päänne ympäri, jos luulette niiden näkevän teidät sotalaivasta."
"All right, sahib", tuli rohkaiseva vastaus. "Vene on lähellä maata. Univormuista päättäen luulen niiden olevan englantilaisia. Dyakit ovat jok'ikinen painuneet jo matkoihinsa."
Siitä huolimatta Jenks odotti. Liiallisella hätiköimisellä ei voittanut mitään.
Mir Jan tanssi ihastuksissaan.
"He ovat nähneet dyakkien juoksevan sampaaneilleen ja toinen vene soutaa sille suunnalle. Nyt lähtee laivasta vielä yksi vene", huusi Mir Jan.