Kun nämä sanat käännettiin Irikselle tuli hän hyvin innokkaaksi ja halusi päästä maahan tätä ihmettä näkemään.
"On parasta, että odotat täällä, armas", sanoi Jenks. "Voi sattua, että vihollinen karkoitetaan takaisin tälle suunnalle, enkä minä halua asettaa sinua alttiiksi useammille vaaroille. Merimiehet nousevat pian maihin ja silloin voit vaaratta laskeutua alas."
Mereltä kuului tykinlaukaus. Vaistomaisesti kumartui tyttö ja Jenks hymyili hänen pelolleen.
"Joku sampaaneista on lähtenyt merelle", selitti Jenks, "ja sotalaiva ampuu sitä."
Vielä kaksi laukausta kuului. Sotalaiva tarkoitti nähtävästi totta.
"Lurjus raukat!" mutisi Iris. "Eivätkö eloonjääneet voi päästä pakoon?"
"Siihen asiaan emme voi mitään. Ne, jotka joutuvat vangiksi, viedään luultavasti mannermaalle ja hirtetään rikoksistaan, niin että saattaa olla samantekevä, millä tavoin he kuolevat."
Silminnähtäväksi huojennukseksi tytölle ei useampia laukauksia kuulunut ja Mir Jan ilmoitti joukon merisotilaita nousseen maihin. Heti senjälkeen kuului juoksumarssissa lähenevien jalkojen kopinaa ja upseerin ääni huusi huonolla hindustanin kielellä:
"Hei, musta! Onko täällä valkoisia?"
Jenks huusi: