"Kyllä, kaksi kappaletta! Vuorella teidän yläpuolellanne! Me tulemme alas!"
Hän laski köysiportaat. Iriksen koko ruumis vapisi.
"Rauhoitu, rakkaani!" kuiskasi merimies. "Älä pelkää! Olen aivan sinun alapuolellasi."
He olivat melkein maassa, kun kova huuto ja raskas iskunjymähdys saivat
Jenksin pysähtymään.
Eräs rynnäkköportaiden juurella makaava dyakki oli nähnyt heidän alastulonsa. Vasemmassa kädessään piti villi parangia, oikea oli sidottu. Kykenemättömänä liikkumaan kokosi kostonhimoinen ryöväri kuitenkin viimeiset voimansa ja laahautui heiluvien köysitikkaiden luo. Se oli kuolevan käärmeen vihalla ja myrkyllä varustettu Taung S'Ali. Viime hetkellä toivoi hän voivansa tappaa miehen, joka oli uhmannut häntä ja hänen murhaajalaumaansa. Koska Jenksin huomio oli niin kiintynyt Irikseen, olisi rosvo kenties onnistunut, jollei Mir Jan olisi pitänyt silmiään auki. Muhamettilainen hypähti hänen luokseen ja antoi pyssynperällä sellaisen iskun, että dyakkipäällikkö huokasi viimeisen kerran.
Silmänräpäystä myöhemmin seisoivat Iris ja Jenks alhaalla ja englantilainen luutnantti sanoi innokkaasti:
"Näytämme saapuneen kreivinaikaan. Ette kai sattumalta kuulu Sirdarenin väkeen."
"Olemme ainoat eloonjääneet", vastasi Jenks.
"Vain te kaksi?"
"Niin. Sirdaren törmäsi luoteiselle riutalle myrskyssä. Tämä neiti, miss Iris Deane, ja minä jouduimme maihin —".