Tyttö puolestaan alkoi tarmokkaasti kiilloittaa keittiöastioitaan ja pian sen jälkeen laulaa. Jos ajattelee, että hänen tuli sietää armeijasta poisajetun upseerin seuraa, niin oli hän naurettavan tyytyväinen.
VII.
Yllätyksiä.
Ennen kolmannen päivän iltaa oli Jenks valmistanut tilavan teltan, käyttäen sen tukemiseen oleskelupaikkansa ympäristöstä kaatamiaan puita. Tukipuihin naulasi ja sitoi hän rannalta tuomansa öljykankaan. Raskaan kankaan oikealle paikalle asettaminen vaati hänen ja Iriksen yhteisiä ponnistuksia.
He työskentelivät kymmenen päivää alkaen aamunkoitosta ja lopettaen vasta pimeän tullen. Merimies laati suunnitelman, jota noudatti tiukasti. Ensiksi teki hän valmiiksi asunnon, jossa oli kaksi osastoa, sisempi huone, jossa Iris nukkui, ja toinen, joka oli ruokasalina ja hänen omana makuuhuoneenaan.
Senjälkeen valmisti hän Näköalavuorelle valtavan kaaren, jossa oli Sirdarenin nimi kuusi jalkaa korkeista, uponneesta laivasta otetuista lankuista.
Silläaikaa opetteli Iris kutomaan verkkoa. Käyttäen kuulia painona valmisti hän siitä heittoverkon, jolla pyydysti suuren joukon kaloja. Aluksi he eivät tienneet, mitkä niistä olivat syötäviä, mutta sitten sai tyttö hyvän mielijohteen.
"Merilinnut voivat sen meille sanoa", sanoi hän. "Levittäkäämme saaliimme hiekalle ja jättäkäämme siihen. Jos panemme merkille, mitkä lajit linnut syövät ja mitkä hylkäävät, niin emme voi tehdä mitään suurta erehdystä."
Vaikkakin hänen arvelunsa ei ollut pettämätön, osoittautui se olevan huomioonotettava. Niiden kalojen joukossa, joita siivelliset tarkastajat valitsivat, oli pari lajia, jotka muistuttivat turskaa ja valkoturskaa sekä maistuivat erinomaisen hyviltä.
Jenks oli sangen perehtynyt eläintieteeseen ja saattoi eroittaa syötävät linnut. Nämä kaksi haaksirikkoista, jotka sattuma oli heittänyt asumattomalle saarelle, söivät tuoretta kalakeittoa, paistettuja lintuja, keitettyä tahi paistettua kinkkua ja sagovanukasta huuhtoen kaiken alas mainiolla lähdevedellä tahi kulauksella hienointa samppanjaa.