Tultuaan Europa Pointille, huudahti merimies.
"Vene! Katsokaa! Kallioilla!"
"Kun Sirdaren särkyi, ajautui vene kai virran mukana maihin."
Jenks muisti kapteeni Rossin antaneen varustaa kaikki veneet elintarpeilla heti kun propelli oli särkynyt. Nyt oli kaikki poissa, mastot, purjeet, airot, penkit — kaikki paitsi kaksi vesiastiaa; Jenks avasi innokkaasti perälaudan alla olevan komeron ja se oli varustettu säilykkeillä sekä laivakorpuilla. He olivat hädin tuskin toipuneet veneen ilmestymisen aiheuttamasta mielenliikutuksesta, ennenkuin Jenks huomasi niiden kallioiden takana, joilla vene oli, pienen, luonnonmuodostaman vesisäiliön, joka uudistui joka myrskyllä ja oli täydellisesti eroitettu merestä.
Se ei ollut muuta kuin neljän jalan syvyinen, joka puolelta kallioiden ympäröimä ja pohja mitä hienointa valkoista hiekkaa. Siinä ei näkynyt ainoatakaan kalaa. Se oli ihanteellinen kylpyallas.
Iris oli ihastuksissaan. Hän osoitti sille suunnalle, jossa heidän majansa oli.
"Mr Jenks, olen kotona teeaikana."
Pyydettyään häntä laukaisemaan revolverin, jos tarvitsisi apua, lähti merimies nopeasti.
"Ihmettelen mitä hän pelkää", tuumi tyttö. Senvuoksi kiiruhti hän niin paljon kuin voi ja juoksi takaisin miehen luo. Tämä askarteli kiinnittämällä pistimiä lankkuun. "Minkä vuoksi tuota teette?" kysyi tyttö.
"Koetan valmistaa saapuville epämiellyttäville vieraille ikävyyksiä", vastasi Jenks. "Tästä tulee cheval de frise, jonka aion sijoittaa luolamme eteen, jos olemme pakoitettuja puolustautumaan villeiltä. Kun se sulkee tien, eivät he voi hyökätä päällemme."