Malaijipäällikkö kirosi heitä ja Jenks ymmärsi varsin hyvin, mitä hän tarkoitti.
VIII.
Varustautuminen.
He katsoivat kauan etenevän veneen jälkeen. Pian näkyi se vain pienenä pilkkuna tyynellä merellä. Tasainen tuuli pullisti purjeita ja merimies ymmärsi ettei siinä ollut mitään sotajuonta, vaan dyakit pakenivat peloissaan ja raivoissaan. He palaisivat riittävin voimin kostamaan.
Merimies rypisti otsaansa; hän ei tiennyt vasemman käsivartensa olevan tytön vyötäisillä ennenkuin tämä vapautui ja sanoi pyytävästi:
"Älkää olko minulle vihainen, mr Jenks. En voinut sille mitään. En sietänyt nähdä heitä ammuttavan."
Silloin heräsi mies todellisuuteen.
"Tulkaa", sanoi hän ihmeellisen puoleensavetävästi hymyillen. "Palaamme linnaamme. Olemme ainakin jälelläolevan osan päivää rauhassa."
Hänen täytyi sanoa tahi tehdä jotain tytön rauhoittamiseksi. Tämä oli yhä hyvin liikutettu ja merimies katsoi sen luonnollisesti vangitsemisen aiheuttamaksi.
"Ette pyydä minua kertomaan seikkailuani", sanoi Iris rauhallisesti katsottuaan häntä hetkisen.