— Senkin tuhlari, kuinka sinä saatoit antaa niin paljon? kuiskasi Kitty nähtyään uteliain silmin kolme numeroa setelissä, joka niin äkkiä vaihtoi omistajaa.
— Antaisin vaikka pääni, jos rouva Gardener vain pyytäisi, vastasi Rose kevyesti ja lisäsi kääntyen silkkikankaisiin päin: — Mitä sinä olet valinnut, keltaista, valkoista vai sinistä, kohokuvioista vai raidallista?
— En ole vielä päättänyt mitään, paitsi että sinä otat ruusunpunaista ja panet sen yllesi minun — hm — tanssiaisiini, sanoi Kitty, joka oli kyllä tehnyt valintansa, mutta ei voinut sopia asiasta neuvottelematta ensin äitinsä kanssa.
— En voi nyt vielä hankkia sitä. En koskaan ylitä määrärahojani, ja nyt minun pitäisi jos ostaisin lisää hienouksia. Tule jo, ei tuhlata enää aikaa täällä, jos sinulla kerran on kaikki näytetilkut. Ja Rose lähti nopeasti vilkuilematta enää näytepöydille.
* * * * *
— Nuori mies, mikä sinut sai ulos tällaisessa myrskyssä? kysyi Rose, kun Jamie illalla tuli sisään jalkojaan tömistellen.
— Äiti lähetti sinulle uuden kirjan, vähät minä myrskystä! vastasi poika kiemurrellen esiin päällystakistaan posket pyöreinä ja hehkuvanpunaisina kuin hyvinkiillotettu omena.
— Kiitoksia, minä kaipasinkin jotain ajanvietettä, sanoi Rose, kun
Jamie ryhtyi viivytystaisteluun kumisaappaitten kanssa.
— Tuossa se on, heh — mutta ei — kyllä — voi sentään, olen varmasti sittenkin unohtanut sen, huudahti Jamie koetellen kämmenillään taskua toisensa jälkeen ja kauhistuen yhä enemmän.
— Älä välitä, minä koetan metsästää jotain muuta. Annahan kun autan, sinun kätesi ovat ihan kontassa. Rose kiskoi hyväntahtoisesti saappaita Jamien tarrauduttua kaidepuuhun.