Seurasi pitkä, synkkä päivä, jonka surullisen odotuksen keskeyttivät vain sairaan luota tulevat viestit. Rose ilmoitti varovasti asian Plenty-tädille ja otti tehtäväkseen pitää yllä tämän rohkeutta, sillä kun täti ei päässyt itse auttamaan, hän luuli kaiken käyvän hullusti. Hämärän tullen hän nukahti, ja Rose meni alakertaan pyytämään, että olohuoneessa pantaisiin tuli uuniin ja että teetä pidettäisiin valmiina, hän oli näet varma, että joku pojista tulisi käymään.
Mac tulikin aivan pian ja sanoi heti huoneeseen astuessaan:
— Parempaan päin, serkku!
— Jumalan kiitos! huudahti Rose. Nähdessään miten uupunut, märkä ja rasittunut Mac oli, hän lisäsi niin sydämellisesti, että pelkkä äänikin jo virkisti: — Poika parka, kyllä sinä olet väsyksissä! Tule istumaan.
— Aioin mennä kotiin virkistäytymään, sillä minun täytyy palata tunnin päästä. Äiti jäi minun paikalleni, niin että pääsin lähtemään ja tulin heti, kun setä ei tahtonut liikahtaakaan.
— Älä mene kotiin, kun tätikään ei ole siellä. Käy sedän huoneessa peseytymässä, sitten saat teetä. Anna minun tarjota! En voi auttaa millään muulla tavoin, ja minun täytyy saada tehdä jotain. Tämä odottaminen on hirveätä.
Mac suostui hyvillään. Kun hän palasi virkistyneenä yläkerrasta, takan edessä seisoi teepöytä, ja Rose meni häntä vastaan ja suihkutti heikosti hymyillen hänen päälleen kölninvettä.
— En voi sietää eetterinhajua. Siitä tulee hirveitä ajatuksia.
— Te naiset olette merkillisiä! Archie kertoi sinun ottaneen aamulla tiedon vastaan kuin sankari, ja nyt sinä kalpenet, kun saat hiukan pahaa hajua nenääsi. En voi käsittää tällaista, tuumi Mac alistuen nöyrästi tuoksuvaan suihkuun.
— En minäkään voi, mutta olen kuvitellut kauheita asioita koko päivän. Ei puhuta siitä. Tule nyt juomaan teetä.