— Siinä toinen merkillisyys! Tee on teidän yleislääkkeenne kaikkiin koettelemuksiin ja vaivoihin, vaikkei siinä ole hitustakaan ravintoa. Ottaisin paljon mieluummin lasin maitoa, sanoi Mac istuutuen nojatuoliin ja oikaisten jalkansa tulta kohti.
Rose toi maitoa ja sai hänet syömään vähän, ja kun Mac sulki väsyneenä silmänsä, Rose meni pianon luo. Hän ei voinut laulaa, mutta hän soitti hiljaa, kunnes Mac näytti nukkuvan. Kellon lyödessä kuutta Mac kavahti pystyyn ja oli taas valmis lähtemään.
— Charlie antoi minulle tämän, ota se mukaasi ja pirskota hänen tukkaansa; hän pitää siitä, sanoi Rose pistäen kölninvesipullon Macin taskuun niin haikeana, ettei Macin juolahtanut mieleenkään nauraa tälle naiselliselle pyynnölle.
— Voinko tehdä vielä muuta sinun puolestasi? hän kysyi.
— Voit. Jos sattuu äkillinen muutos, lupaa lähettää hakemaan minua, olipa kello mitä tahansa. Minun täytyy sanoa hänelle jäähyväiset.
— Tulen itse hakemaan sinua. Mutta olen varma, että voit tämän yön nukkua rauhassa. Toivottavasti saat aamulla hyviä uutisia.
— Kiitos. Tulekin varhain ja päästäkää minut pian katsomaan häntä.
Olen oikein hiljaa, eikä se varmaan vahingoita häntä.
— Siitä ei ole pelkoa. Hänen ensimmäiset sanansa olivat: "Ilmoittakaa varovasti Roselle", ja kun lähdin sieltä, hän arvasi minne olin tulossa ja koetti heittää lentosuukon kuten aina ennenkin, muistathan.
Mac luuli Rosen ilahtuvan kuullessaan Charlien muistaneen häntä, mutta se ajatus, ettei hän ehkä enää koskaan saisi nähdä tuota tuttua pikku liikettä, sai Rosen sydämen vuotamaan yli äyräitten, ja Mac näki aamullisen 'sankarin' lysähtävän eteensä lohduttomasti itkien. Mac vei hänet sohvalle ja koetti rauhoittaa häntä, mutta heti kun katkera nyyhkytys hiljeni, Rose katsoi häneen ja sanoi:
— Anna minun itkeä, se helpottaa vähitellen. Mene nyt Charlien luo ja sano, että toivotan hänelle sydämestäni hyvää yötä.