— Niin. En tahtonut vaivata sinua, kun talosi on jo täynnä. Mutta en todellakaan keksinyt ketään, joka ottaisi tämän vastuksikseen. Tyttöparalla ei ole mitään suosituksia kuten näet, — ruma, heikko ja arka kuin hiiri; huolenpitoa se vaatii, ilman sitä sen elämä on vain hiuskarvan varassa, mikäli minä asioita ymmärrän.
Rose avasi vaistomaisesti suunsa, mutta sulki sen sanomatta sanaakaan ja istui hetkisen katsellen suoraan Rosan korvien välitse, kuin miettien kahteen kertaan, ennen kuin puhui. Mac katseli häneen syrjäsilmin ja sanoi käärien huivin pienten jalkojen ympärille:
— Tällaisesta hyväntekeväisyydestä kukaan ei näytä välittävän. Ja minusta tuntuu, että kuolevalle äidille antamani lupaus velvoittaa minua enempään kuin vain jättämään lapsen jollekin kiireiselle johtajattarelle tai huolimattomalle hoitajalle noihin ylikansoitettuihin laitoksiin. Se on niin heikko, ettei siitä ehkä ole kauan huolta kenelläkään, ja toivoisin, että se saisi maistaa edes hiukan kodikkuutta ellei rakkautta, ennen kuin löytää taas äitinsä.
— Taluta sinä Rosaa, minä vien tytön kotiin, ja jos setä suostuu, otan sen kasvatikseni, sanoi Rose posket hehkuen. Ja asettaen lapsen paremmin syliinsä hän lähti.
Taluttaessaan verkkaan astelevaa hevosta hiljaisella tiellä Mac ei voinut olla ajattelematta, että he muistuttivat pakomatkalla olevaa pyhää perhettä. Hienotunteisena nuorukaisena hän ei kuitenkaan sanonut sitä ääneen — katsahti vain silloin tällöin takanaan olevaa ryhmää. Rose oli ottanut hatun päästään ja varjosti sillä lapsen silmiä, ja päivänpaiste kultasi hänen vaalean tukkansa, kun hän katseli sylissään olevaa lasta hellän miettivästi kuin jokin Correggion nuori madonna.
— Mikä hänen nimensä on? keskeytti Rose äkkiä lyhyen vaitiolon, jota säesti vain kavioiden kopse, vihreitten oksien kahina ja lintujen vieno viserrys.
— En minä ainakaan tiedä, vastasi Mac huomaten joutuneensa ojasta allikkoon.
— Etkö kysynyt?
— En, äiti sanoi sitä vauvaksi ja eukkoparka kakaraksi, mutta en tiedä etunimestä, sukunimi on Kennedy. Sinä voit ristiä sen miksi haluat.
— Minä ristin sen Dulcineaksi, koska sinä olet hänen ritarinsa, ja lyhennän sen Dulceksi, suloiseksi. Se on herttainen lempinimi, eikö olekin? Rose nauroi ihastuneena keksinnöstään.