— Minä käyttäydyn kuin tanssimestari, saatpa nähdä.
Macin käsitys tanssimestarin käyttäytymistavoista näytti olevan hiukan kummallinen, sillä tanssittuaan kerran serkkunsa kanssa hän jätti tämän oman onnensa nojaan ja unohti pian hänet kokonaan tavattuaan professori Stumphin, kuuluisan geologin. Rose ei pitänyt väliä, sillä yksi tanssi jo ilmaisi, että se puoli Macin kasvatuksesta oli surkeasti laiminlyöty, ja hän liiteli hyvillä mielin Steven kanssa. Rosella oli yllin kyllin tanssittajia ja aivan tarpeeksi myös suojelijoita, sillä kaikkien nuorten miesten äidit hymyilivät hänelle suopeutta säteillen.
Charlie ei ollut lainkaan läsnä, sillä havaittuaan Rosen valinneen Macin saattajakseen hän oli lähtenyt haihduttamaan mielikarvauttaan vaarallisemmilla ajanvietteillä. Rose oli siitä huolissaan, ja ilonpidon keskelläkin levottomuus välillä valtasi hänet. Hän tunsi voimansa ja tahtoi käyttää sitä järkevästi, mutta ei tiennyt miten olla ystävällinen Charlielle olematta samalla uskoton itselleen tai antamatta aihetta turhiin toiveisiin.
— Olisimmepa taas kaikki lapsia, ei mitään hämmentäviä tunteita eikä suuria kiusauksia, hän ajatteli istuessaan rauhallisessa sopessa sillä aikaa kun Steve meni hakemaan hänelle lasin vettä. Kesken mietteidensä hän kuuli tutun vakavan äänen takaansa:
— Ja allofiitti on uusi, vesipitoinen aluminium- ja magnesiumsilikaatti, joka muistuttaa kovin Webskyn Schlesiasta löytämää pseudofiittia.
— Mistä kummasta Mac puhuu? hän tuumi, ja tirkistäessään ison kukkivan atsalean takaa hän näki serkkunsa keskustelevan hartaasti professori Stumphin kanssa ja ilmeisesti nauttivan tavattomasti, sillä murheellinen ilme hänen kasvoiltaan oli kadonnut ja ne olivat nyt eloisat ja vilkkaat. Vanhempi herra näytti kuuntelevan niin tarkkaavasti, että huomautukset olivat varmaan sekä älykkäitä että hauskoja.
— Mikä nyt on? kysyi Steve palatessaan vesilaseineen ja nähdessään
Rosen hymyilevän merkitsevästi.
Rose viittasi atsalean taakse, ja Steve irvisti kurkistaessaan sinne, mutta muuttui sitten totiseksi ja sanoi epätoivoissaan:
— Tietäisitpä miten paljon vaivaa minä näin tuosta veikosta, kuinka kärsivällisesti harjasin hänen peruukkiansa ja kuinka pitkään sain puhua, että hän suostui vetämään tanssikengät jalkaansa, millä tappelulla sain tuon takin hänen ylleen, silloin käsittäisit, miltä minusta nyt tuntuu!
— No, mikä hänessä nyt on vikana? kysyi Rose.