— Kiitoksia vain tästäkin, olit oikein kiltti. Taisinkin oppia tahdin, ja voin harjoitella vaikka tuolin kanssa, sanoi Mac niin alistuvaisena, että Rose purskahti taas vastustamattomaan nauruun, johon serkutkin yhtyivät.

— Koska sinä olet ruvennut marttyyriksi minun tähteni, on oikein ja kohtuullista, että autan sinua. Soita sinä meille, Steve, niin minä annan oppitunnin Macille, ellei hän mieluummin tanssi tuolin kanssa. Ja Rose riisui hattunsa ja viittansa.

— Tuhannet kiitokset, kunhan en vain satuttaisi sinuakin, aloitti
Mac hyvillään, mutta muistaen äskeiset kommellukset.

— Ole huoletta! Steve ei hoidellut laahustaan kunnolla, sillä hyvät tanssijat kiinnittävät sen aina silmukasta käsivarrelleen. Minulla ei laahusta olekaan, niin että se huoli on poissa, ja soiton mukaan on paljon helpompaa pysyä tahdissa. Tee ihan niin kuin minäkin, niin parin kierroksen jälkeen se menee mainiosti.

— Koetetaan, koetetaan. Alahan pimputtaa, Steve! Nyt, Rose! Ja pyyhkäisten tarmokkaasti tukan silmiltään Mac tarttui Roseen ja alkoi taas ponnistella päättäen onnistua vaikka henki menisi.

Toinen yritys luonnistui, sillä Steve korosti tahtia lujasti paukuttelemalla pianoa, Mac totteli ohjeita kuin henkensä kaupalla, ja muutamien jännittävän vaarallisten hetkien jälkeen Rose sai ilokseen kulkea vakaasti läpi huoneen ja saapui komean pyörähdyksen jälkeen perille. Steve taputti käsiään, ja Mac huudahti vilpittömästi:

— Olen aina vihannut tanssia, mutta tiedätkö, nyt ihan pidän siitä.

— Tiesin sen. Mutta et saa seistä näin käsi parisi vyötäisillä, kun olet lopettanut. Pitää istua ja leyhytellä häntä viuhkalla, jos hän haluaa, neuvoi Rose oppilastaan.

— Tosiaan, tiedän kyllä miten se tehdään, ja irrottaen otteensa Mac nostatti pienen tuulenpyörteen serkkunsa ympärille leyhytellen huimasti sanomalehteä.

— Hyvä, hyvä, veikkoseni! Tuohan on lupaavaa, tilaankin sinulle paikalla hännystakin, koska aiot ruveta elämään ihmisiksi, sanoi Steve pianotuolilta. — Harjoitelkaa vähän salonkikeskusteluakin, ettei hän joutuisi naurunalaiseksi kuten viime kerralla, lisäsi Steve. — En tarkoita tuota geologista lörpötystä, kamalaa sekin oli, mutta keskustelu Emma Curtisin kanssa oli vielä hullumpaa. Kerropas, Mac, niin Rose saa kuulla.