— Pahus vieköön, unohdin! Ja heittäen hullunkurisen toivottomana sanomalehden Mac asteli huoneesta lausuen traagisesti Kassandran sanoja. — "Voi tuskaa! Oi Maa! Oi Apollo! Minä tahdon kuolemaa! Tahdon lähestyä tuonelan portteja ja rukoilla kuolettavaa iskua!"
7
FEBE
Sillä aikaa kun Rose keräsi kokemuksia, Febe teki samoin vaikka hiljaisemmin, ja he vertailivat havaintojaan jutellessaan iltaisin ennen nukkumaan menoa. Mutta oli asioita, joista ei koskaan puhuttu, ja kummallakin oli oma pieni maailmansa, johon ystävänkään silmä ei kurkistanut.
Rosen elämä oli nykyään iloisimmillaan, Feben taas onnellisimmillaan. Molemmat osallistuivat aika paljon seuraelämään, sillä monet, jotka olisivat muuten vastahakoisesti hyväksyneet Feben vieraakseen, olivat suopeita laulajattarelle.
Muutamissa seikoissa Febe oli ylpeä, ja kun ne palvelukset, joita hän ilomielin toimitti talossa, vuosi vuodelta vähenivät, tuli riippuvuus hänelle taakaksi eikä lämpiminkään kiitollisuus voinut sitä keventää. Tähän asti hän ja Rose olivat eläneet lapsina yhdessä, mutta kun he nyt olivat tulleet naisiksi, heidän tiensä veivät vääjäämättä eri suuntiin, ja molemmat tunsivat, että heidän oli ennen pitkää erottava.
Jo ennen ulkomaille lähtöä oli sovittu, että kotiin palattuaan Febe pyrkisi omille jaloilleen ja koettaisi siipiään laulajattarena. Hän oli opiskellut tunnollisesti, ja nyt hän oli valmis näyttämään, ettei uhrauksia ollut tehty turhan takia. Häntä rohkaisi pienissä piireissä saavutettu menestys ja innostuneiden ystävien kiittävä arvostelu; hän tunsi jo voivansa uskaltautua kauemmas ja päätti aloittaa uransa konserttilaulajana.
Juuri tähän aikaan oli yleisen mielenkiinnon kohteena tyttöjen orpokoti, jota ei saatu kuntoon varojen puutteessa. Campbellit olivat tehneet kaiken voitavansa ja työskentelivät edelleenkin tuon tarpeellisen laitoksen hyväksi. Asiaa varten oli pidetty useita myyjäisiä ja sarja konsertteja. Rose oli koko sydämestään heittäytynyt tähän työhön ja ehdotti nyt, että Febe esiintyisi ensi kerran konserttisarjan päättäjäisissä, johon orpojen lapsikuoro tulisi myös laulamaan.
Muutamat sukulaiset arvelivat, ettei Febe haluaisi aloittaa niin vaatimattomasti, mutta Rose tunsi hänet paremmin, ja kun hän ehdotti asiaa, Febe vastasi oitis:
— Sen sopivampaa aikaa ja paikkaa ensiesiintymiselleni ei voisi ajatellakaan. Laulan ilomielin orpojen hyväksi, mutta tahdon olla vain yksi heistä enkä halua esiintyä sen juhlallisemmin kuin hekään.