— Saat järjestää asian ihan niin kuin haluat; minä pidän huolta siitä, että kaikki sujuu mielesi mukaisesti, lupasi Rose.
Olikin hyvä, että Rose otti ohjakset käsiinsä, sillä suvussa syntyi aika hälinä, kun kuultiin Feben ensiesiintymisestä. Clara-täti oli epätoivoissaan, sillä Febe päätti pukeutua vaatimattomaan viininpunaiseen villapukuun, jotta ei poikkeaisi liikaa muista orvoista. Plenty-täti halusi pitää pienet illalliset tapauksen kunniaksi, mutta Febe pyysi häntä tarjoamaan sen sijasta joulupäivällisen lapsille. Pojat aikoivat heitellä saavikaupalla kukkia, ja Charlie pyysi saada saattaa laulajattaren sisälle. Mutta Febe torjui kaikki tarjoukset sanoen vakavasti:
— Minun on parasta aloittaa niin kuin aion jatkaakin ja luottaa kokonaan itseeni. Menisin mieluummin yksin sisään, sillä sinä, Charlie, et todellakaan sovi meidän joukkoomme ja pilaisit vain toivotun vaikutuksen. Ja hymy pilkahti Feben silmiin, kun hän katseli edessään olevaa salonkileijonaa ja ajatteli orpojen ruskeita pukuja ja isoja esiliinoja.
Pitkien keskustelujen jälkeen sovittiin viimein, että Febe saisi kaikessa tehdä mielensä mukaan ja perhe tyytyisi paukuttamaan käsiään ensi riveiltä.
— Me hakkaamme kätemme rakoille ja tuomme sinut kotiin nelivaljakolla, saatpa nähdä! uhkaili Steve, jota moinen yksinkertaisuus ei lainkaan tyydyttänyt.
— Kaksivaljakko kyllä kelpaa. Olen ihan rauhallinen esiintymiseeni asti, mutta sitten voin olla hiukan poissa tolaltani, niin että lähden mielelläni ennen kuin yleinen hälinä alkaa. En todellakaan tahtoisi olla kiittämätön, mutta te olette kaikki niin kilttejä minulle, että olen liikuttunut sitä ajatellessani, eikä se sovi silloin kun pitäisi laulaa, sanoi Febe pudottaen kyynelen pitsiröyhelölle, jota ompeli.
Archie olisi tahtonut ravistella Steveä, joka rohkeni taputtaa tummaa päätä ja sanoa rohkaisevasti:
— Hyvä on. Minä olen lähettyvillä ja pyyhkäisen sinut pois sillä aikaa kun muut hakkaavat hansikkaitaan. Ei pelkoakaan siitä, että hämmentyisit. Jos hiukankin tuntuu siltä, vilkaise vain minuun, minä kyllä mulkoilen ja heristän nyrkkiäni, jos kiltteys kerran saa sinut hämmentymään.
— Se olisikin hyvä, sillä yksi balladeistani on hyvin liikuttava, ja minua itkettää aina kun laulan sitä. Jos sinä koetat mulkoilla, minua rupeaa naurattamaan ja pysyn koreasti alallani. Istu sinä vain ihan edessä valmiina pujahtamaan ulos, kun poistun viimeisen kerran!
— Luota minuun! Ja poika lähti mahtavana vaikutusvallasta, joka hänellä oli pitkään, komeaan Febeen.