Kello löi takanreunustalla yksitoista ja katkaisi hiljaisuuden muistuttaen samalla Febelle, ettei hän saanut antautua unelmiinsa. Hän hypähti pystyyn, pyyhki kyynelensä ja sanoi päättävästi:
— Riittää jo täksi illaksi. Nuku nyt makeasti ja jätä huolet huomiseen.
— Mutta Febe, täytyyhän minun tietää mitä sinä vastasit, huudahti
Rose kuin lapsi, jonka iltasatu on jäämäisillään kesken.
— Kieltävästi.
— No, vielä sinä myönnytkin, se on ihan varma. Menekin nyt näkemään unia hänestä. Campbellit ovat kyllä ylpeitä siitä, että polveutuvat Robert Brucesta; mutta heillä on tervettä järkeä ja he rakastavat sinua sydämestään, saatpa nähdä huomenna.
— Ehkä. Hyvänyönsuukon annettuaan Febe-rukka lähti huoneeseensa ja makasi valveilla päivänkoittoon asti.
8
KUOHUJEN EDESSÄ
Rose halusi tasoittaa Feben tietä, siksi hän nousi varhain ja pujahti Plenty-tädin huoneeseen, ennen kuin vanha neiti oli ehtinyt saada myssyn päähänsä.
— Täti kulta, minä kerron sinulle jotain hauskaa, ja sillä aikaa kun kuuntelet, minä harjaan tukkasi ihan niin kuin haluat, hän aloitti tietäen mainiosti, että harjaaminen jos mikä tyynnytti tätiä. — Hyvä on, tyttöseni, asettele se vain nopeasti, sillä nousin vähän myöhään ja minulla on jo kiire alas, Jane ei osaa muuten asetella kaikkea kohdalleen. Minua niin kiusaa, jollei suola ole tasaisesti astioissa, jos teesiivilä on unohtunut tai jollei sedän sanomalehti ole paikallaan, vastasi Plenty-neiti nopeasti avaten molemmat harmaat kiehkurat, joita hän käytti kierrettyinä ohimoilleen.