— Me ajattelimme, että sinäkin tahtoisit leijan, koska olit vihoissasi meille ja pidit tyttöjen puolta, huusivat kaikki kolme naurusta pyrskien. Jo-rouva taputti nauraen käsiään sydämestään mukana leikissä.
— Hei, pojat, tämähän on kerrassaan komeaa! Kuka teistä keksi tämän? hän kysyi ottaen vastaan leijansa.
— Fritz-setä ehdotti sitä, kun me suunnittelimme tytöille leijoja; hän sanoi, että sinä pitäisit siitä, vastasi Demi säteillen tyytyväisyydestä.
— Fritz-setä tietää, mistä minä pidän. Minä olen aina toivonut leijaa.
— Sen tähdenhän me ne teimmekin, huudahti Tommy ja heittäytyi käsilleen seisomaan aivan kuin se olisi ollut paras tapa ilmaista tunteitaan.
— Pannaan ne lentämään, touhusi Nan.
— En minä osaa, aloitti Daisy.
— Me näytämme, kyllä me neuvomme! lupasivat pojat palveluhaluisina ja samalla Demi otti Daisyn leijan, Tommy Nanin ja Nat Bessin, joka ei olisi hennonnut luovuttaa sinistä leijaa hetkeksikään käsistään.
— Odota täti, vähän ajan perästä me lennätämme sinunkin leijaasi, sanoi Demi, josta tuntui, ettei rouva Bhaerin suosiota saanut menettää laiminlyönnillä.
— Kiitos, kultaseni, mutta minä taidan osata itsekin, ja sitä paitsi tuolta tulee poika, joka lennättää sitä minulle, lisäsi Jo-rouva, kun hänen miehensä iloiset kasvot ilmestyivät kallion takaa.