— Voi, se oli ihan hassua, sillä minä olin viidennellätoista ja iso tyttö, ja minua hävetti näyttäytyä sellaisessa leikissä. Teddy-sedän kanssa me teimme leijat ja menimme varkain lennättämään niitä. Meillä oli hirveän hauskaa, ja istuessamme paraikaa lepäämässä niin kuin nytkin kuulimme äkkiä ääniä ja näimme joukon nuoria neitejä ja herroja palaamassa retkeltä. Teddy ei välittänyt, mutta minulle tuli hirveä hätä, sillä tiesin että minulle nauretaan. Hurjat tapani huvittivat jo muutenkin naapureita.
"Mitä minä teen?" kuiskasin Teddylle, kun äänet yhä lähenivät.
"Tällä tavoin", sanoi Teddy ja leikkasi veitsellä rihmat poikki. Leijat lensivät tiehensä, ja ihmisten tultua näkösälle me poimimme kukkia kaikessa rauhassa. He eivät aavistaneet mitään, ja meitä nauratti kovasti täpärä pelastus.
— Katosivatko ne leijat? kysyi Demi.
— Ikipäiviksi. Mutta en minä välittänyt siitä, sillä päätin odottaa, kunnes olisin niin vanha ja arvokas nainen, että voisin taas leikkiä leijoilla. Ja kuten näette, se odotus ei ollut turhaa, sanoi Jo-rouva alkaen kääriä leijaa talteen, sillä alkoi tulla myöhä.
— Täytyykö meidän jo lähteä?
— Minun täytyy, muuten ette saa illallista eivätkä sellaiset yllätykset taitaisi huvittaa teitä.
— Eikö meidän juhlamme ollutkin hauska? kysyi Tommy tyytyväisenä.
— Loistava! vastasivat kaikki.
— Tiedättekö miksi? Siksi että teidän vieraanne ovat osanneet käyttäytyä ja koettaneet saada kaiken onnistumaan hyvin. Ymmärsittekö mitä tarkoitan?