— Tule katsomaan hänen jalkaansa. Se on luultavasti huonossa kunnossa, sillä hän on kävellyt sillä kolme päivää helteessä ja pölyssä ja haavan ympärillä on ollut vain nutunrepale. Dan on sinnikäs poika, ja hänestä tulee vielä kunnon mies.
— Sitä minäkin toivon — sinun vuoksesi. Ja sinun intosi takaa kyllä menestyksen. Minä menen nyt katsomaan pientä spartalaistasi. Missä hän on?
— Minun huoneessani, mutta ole hänelle kiltti, vaikka hän olisi kuinka yrmeä. Se on ainoa tapa, jolla hänet voittaa. Hän inhoaa ankaruutta ja kovaa kuria, mutta hellä sana ja kärsivällisyys tehoavat häneen niin kuin tehosivat ennen minuunkin.
— Niin kuin sinä nyt olisit ollut samanlainen kuin tuo pojanvintiö! sanoi herra Bhaer nauraen ja samalla miltei närkästyneenä.
— Kyllä minä sisimmältäni olin, vaikka käyttäydyinkin toisella tavoin. Vaistoan hänen mielenliikkeensä ja luulen ymmärtäväni, mikä häneen vaikuttaa. Olen iloinen siitä, koska minun on sen vuoksi helpompi auttaa häntä.
Astuessaan yhdessä huoneeseen herra ja rouva Bhaer tapasivat Danin istumassa pää käsiin painuneena, aivan kuin hän olisi vaipunut syvään uneen. Mutta äkkiä hän kohotti päänsä ja koetti nousta, kun herra Bhaer sanoi ystävällisesti:
— Sinä siis pidät Plumfieldista enemmän kuin Pagen talosta. Hyvä, katsotaan nyt, saammeko me tällä kerralla sinut viihtymään täällä paremmin kuin viimeksi.
— Kiitos, sanoi Dan koettaen esiintyä kohteliaasti.
— Nyt katsotaan jalkaa. Ai, onpas pahan näköinen. Meidän täytyy heti huomenna kutsua tohtori Firth. Tuo lämmintä vettä, Jo, ja pehmeätä riepua.
Herra Bhaer pesi ja sitoi jalan, ja sillä aikaa rouva Bhaer teki sijan talon ainoaan tyhjään vuoteeseen. Se oli pienessä vierashuoneessa, jonne päästiin salista ja jossa pojat tavallisesti makasivat sairaina ollessaan, koska he näin saivat olla lähellä rouva Bhaeria ja näkivät mitä talossa tapahtui. Kun vuode oli valmis, herra Bhaer otti Danin syliinsä, kantoi hänet huoneeseen, auttoi riisuutumaan, peitteli vuoteeseen ja sanoi isällisesti puristaen pojan kättä: — Hyvää yötä, poikaseni!