— Saisinko minä pitää näitä jossakin? Herra Hyde ja minä löysimme ne ja ne ovat loistokappaleita. Seuraisin mielelläni niiden kehitystä. Saanko minä? kysyi Dan unohtaen jalkansa nauraessaan ravuille, jotka ryömivät takaperin peitteellä.
— Tietysti saat; Pollyn vanha häkki on niille omiaan. Älä anna niiden nipistää Teddyn varpaita sillä aikaa kun käyn hakemassa sen, sanoi Jo-rouva lähtiessään.
Nat, Demi ja häkki tulivat yhtaikaa, ja ravut sijoitettiin uuteen asuntoonsa sellaisen riemun vallitessa, että pojat unohtivat jäykistyä tervehtiessään karkulaista. Näille ihastuneille kuulijoille Dan kertoi seikkailunsa paljon tarkemmin kuin Bhaereille. Sitten hän levitteli saaliinsa ja selitti tarkasti jokaisen esineen. Poikien innokas juttelu hämmästytti ja huvitti rouva Bhaeria, joka oli vetäytynyt viereiseen huoneeseen jättääkseen heidät rauhaan.
— Poikahan tietää paljon noista tavaroista, hän on tutkinut niitä tarkkaan. Siitäpä pelastus tuleekin! Kun Dan ei välitä kirjoista eikä hänelle ole helppo löytää muutakaan ajankulua, pojat voivat hankkia hänelle kiviä ja kovakuoriaisia. Jos hänestä tulisi luonnontutkija ja Natista viulutaiteilija, voisin olla ylpeä näiden vuosien työstä.
Ja Jo-rouva tuijotti hymyillen kirjansa yli ja rakenteli pilvilinnoja kuten tyttönä ollessaan, erona vain se, että silloin hän rakenteli niitä itseään, nyt muita varten.
Natia kiinnostivat eniten Danin seikkailut, mutta Demiä hänen perhosensa ja kovakuoriaisensa. Hän kuunteli Danin kuvauksia niistä kuin valloittavaa satua, sillä Dan kertoi hyvin ja oli onnellinen, kun hänkin pystyi opettamaan jotain pikku filosofille.
Aarteiden joukossa oli piisamin nahka, ja he syventyivät niin tämän eläimen pyydystämistapoihin, että itsensä herra Bhaerin oli tultava ilmoittamaan Natille ja Demille kävelyllelähdöstä. Kun he juoksivat pois, Dan katseli haikeasti heidän jälkeensä, ja herra Bhaer tarjoutui kantamaan hänet salin sohvalle, että hänkin saisi hieman nauttia toisenlaisesta ilmasta ja näköalasta. Kun poika makasi mukavasti sohvalla ja talossa oli aivan hiljaista, Jo-rouva istuutui hänen lähelleen näyttämään Teddylle kuvia. Nyökäten aarteisiin, joita Dan vielä piti kädessään, hän kysyi kiinnostuneena:
— Mistä olet saanut kaikki tietosi noista?
— Minä olen aina pitänyt elukoista, mutta en tiennyt niistä paljonkaan ennen kuin herra Hyde kertoi.
— Kuka on herra Hyde?