— No, hän on sellainen mies, joka kiertelee metsissä ja tutkii näitä asioita — en tiedä miksi heitä sanotaan — ja kirjoittaa sammakoista ja kaloista ja muista. Hän asui Pagen luona ja pyysi usein minua auttamaan. Se oli mukavaa, sillä hän kertoi kaikenlaista ja oli hurjan viisas. Toivottavasti tapaan hänet vielä joskus.
— Sitä minäkin toivon, sanoi Jo-rouva, sillä Danin kasvot olivat kirkastuneet ja hän oli niin innostunut, ettei tavanmukaisesta juroudesta ollut tietoakaan.
— Hän sai linnut tulemaan luokseen, eivätkä oravat ja jänikset pelänneet häntä yhtään. Hän ei ikinä tehnyt niille pahaa, ja ne tunsivat hänet ihan selvästi. Oletteko koskaan kutittanut sisiliskoa oljella? kysyi Dan innoissaan.
— En, mutta kutittaisin kyllä mielelläni.
— Minäpä olen, ja on hirveän hauska katsella, miten se ojentelee ja kiemurtelee, sisiliskot pitävät siitä kovasti. Herra Hyde kutitteli niitä, sai käärmeen kuuntelemaan vihellystään ja tiesi tarkkaan, milloin mikin kasvi kukkii, eivätkä ampiaiset pistäneet häntä, ja hän kertoi ihmeellisiä juttuja kaloista ja perhosista ja Intiasta ja vuoristoista.
— Taisit niin mielelläsi kuljeskella herra Hyden kanssa, että unohdit kokonaan herra Pagen, sanoi Jo-rouva ovelasti.
— Niin unohdinkin. Minua raivostutti, kun piti kylvää ja äestää, sen sijaan että olisi saanut kuljeksia herra Hyden kanssa. Page sanoi herra Hydea hassuksi, kun tämä vahtasi tuntikaupalla jotakin lintua tai kalaa.
— Niinpä niin, Page on maanviljelijä eikä voi pitää luonnontutkijan työtä kovin suuressa arvossa, ei ainakaan yhtä hyödyllisenä kuin omaansa. Kuules nyt, jos tosiaan pidät noista asioista, kuten ilokseni uskon, saat ruveta oikein tutkimaan niitä ja kirjat auttavat sinua siinä. Mutta haluan sinun tekevän siinä ohessa muutakin ja oikein tunnollisesti vielä, muuten saat vähitellen katua ja aloittaa taas alusta.
— Minä koetan, sanoi Dan nöyrästi ja hiukan pelästyen vakavasti esitettyä vaatimusta, sillä hän ei pitänyt lukemisesta, mutta oli ilmeisesti lujasti päättänyt päntätä päähänsä kaiken, mitä äiti Bhaer vain halusi.
— Näetkö tuon lipaston, jossa on kaksitoista laatikkoa? kuului seuraava yllättävä kysymys.