Dan katseli pianon kummallakin puolella olevia vanhanaikaisia lipastoja. Hän tunsi ne hyvin, sillä hän oli usein nähnyt niiden monista laatikoista ilmestyvän kauniita nauhanpätkiä, nauloja, monenvärisiä papereita ja muita hyödyllisiä tavaroita. Hän nyökkäsi, ja Jo-rouva jatkoi:
— Etkö usko, että noissa laatikoissa olisi hyvä säilyttää kokoamiasi munia, kiviä, kuoriaisia ja liskoja?
— Loistavasti! Mutta saanko minä tosiaan sotkea paikat tavaroillani, niin kuin herra Page sanoi, huudahti Dan ja katseli vanhaa huonekalua silmät loistaen.
— Sellaisesta sotkusta minä pidän. Jos en pitäisi, en toki luovuttaisi sinulle kaappejani. Minä pidän arvossa lasten kalleuksia ja mielestäni niitä pitää kohdella kunnioittavasti. Teen nyt sopimuksen kanssasi, ja toivon että pidät sen kunniassa. Tässä on kaksitoista laatikkoa, yksi jokaista kuukautta kohden, ja saat ne sitä mukaa kuin olet täyttänyt pienet velvollisuutesi. Jotkut näistä laatikoista on jo jaettu neljään osaan, ja minä annan jakaa loputkin, niin saat osaston kutakin viikkoa varten. Kun sinulla on laatikko täynnä harvinaisia ja kauniita esineitä, minä olen niistä yhtä ylpeä kuin sinäkin, ehkä ylpeämpikin, sillä samalla kun katselen sinun kiviäsi, sammaleitasi ja koreita perhosiasi, näen sinun toteuttavan hyviä päätöksiäsi, karsivan virheitäsi ja pitävän lupauksesi. Suostutko siihen?
Dan ei sanonut mitään, mutta hänen katseensa puhui enemmän kuin parhaatkaan sanat. Äiti Bhaer ymmärsi hänen ilmeensä, veti auki ylimmän laatikon, pyyhki siitä pölyt ja asetti sen kahden tuolin varaan pojan eteen sanoen reippaasti:
— Aloitetaanpa heti ja pannaan nämä sievät kuoriaiset varmaan talteen. Kuten näet, näihin lokeroihin sopii aika paljon. Perhoset ja kuoriaiset minä kiinnittäisin neuloilla reunoihin, missä ne ovat hyvässä turvassa, ja pohjalle jää vielä tilaa raskaammille esineille. Annan sinulle rihmaa, puhdasta paperia ja neuloja, että saat selväksi tämän viikon urakan.
— Mutta enhän minä voi mennä ulos mitään keräämään, sanoi Dan katsellen surkeana jalkaansa.
— Se on totta; mutta äläs huoli. Tämä viikko menee aarteiden järjestelyyn ja uskallanpa ennustaa, että pojat tuovat sinulle kuormakaupalla itikoita, jos vain pyydät.
— Eivät ne osaa ottaa oikeita lajeja. Sitä paitsi jos minä makaan päivät päästään, en voi tehdä työtä, en oppia enkä ansaita laatikoitani.
— On monta läksyä, jotka voit oppia maatessasikin ja lisäksi voit tehdä minulle pieniä palveluksia.