— Mitä palveluksia?
— Voit oppia olemaan kärsivällinen ja iloinen tuskista huolimatta ja vaikka et saakaan leikkiä. Voit viihdyttää Teddyä, keriä lankaa, lukea minulle kun ompelen ja suorittaa monia askareita ilman että sinun tarvitsee käyttää jalkaasi. Sillä tavoin päivät kuluvat nopeasti eivätkä mene ihan hukkaan.
Silloin Demi juoksi sisään toisessa kädessään iso perhonen ja toisessa ruma pieni rupisammakko.
— Katso, minä löysin nämä, eivätkö olekin komeita? läähätti Demi hengästyneenä.
Dan nauroi sammakolle ja sanoi, ettei hänellä ollut sille paikkaa, mutta perhonen oli kovin kaunis, ja sen hän tahtoi kokoelmaansa.
— Jos sen täytyy kuolla, niin annetaan sille pisara kamferia, sanoi
Jo-rouva ottaen pullon esille.
— Minä tiedän, herra Hyde tappoi ne aina myrkyllä. Ja Dan tipautti hellävaroen pisaran hyönteisen päähän, jolloin vaaleanvihreät siivet lepattivat hetken ja pysähtyivät.
Tuskin tämä murhenäytelmä oli päättynyt, kun Teddy huusi makuuhuoneesta:
— Äitii! Iso rapu syö pikkuista!
Demi juoksi apuun tätinsä kanssa ja tapasi Teddyn haltioissaan tuolilla pomppimassa; kaksi pikku rapua ryömi lattialla, jonne ne olivat päässeet häkin ristikoiden välistä. Kolmas oli takertunut häkin yläosaan ilmeisesti hengenhädässä, sillä sen alapuolella avautui surullinen vaikkakin samalla hullunkurinen näky. Isoin rapu syödä ratusteli veljeään aivan kylmäverisesti. Onnettoman uhrin sakset oli kiskottu irti ja se oli käännetty selälleen. Iso rapu piteli sen selkäkilpeä toisessa saksessaan ja vedettyään sen leukansa alle kuin lautasen pisteli siitä kaikessa rauhassa herkkupaloja toisella saksellaan pysähtyen silloin tällöin pyörittämään varsien päissä olevia silmiään ja lipomaan kapeaa kieltään ja maiskuttelemaan suutaan hullunkurisesti. Jo-rouva kantoi häkin Danin nähtäväksi ja Demi vangitsi kulkurit vanhaan pesuvatiin.