Kakut jaettiin sitten ilon ja riemun vallitessa: Dan sai kalan, Nat viulun, Demi kirjan, Tommy aasin, Daisy kukan, Nan vanteen ja Emil tähden, koska mahtaili sillä, että opiskeli tähtitiedettä. Mutta paras oli Franzin raitiovaunu, sillä hänen suurin huvinsa oli tehdä raitiovaunuretkiä. Pumppu sai lihavan possun ja pikku väki lintuja, kissoja ja jäniksiä, joilla oli mustat korinttisilmät.
— Nyt minun täytyy lähteä. Missä minun pieni kähäräpääni on? Äiti rientää jo kohta hakemaan meitä, ellen vie tyttöä ajoissa kotiin, sanoi Teddy-setä, kun viimeinenkin piparkakun murunen oli kadonnut.
Nuoret neidit olivat menneet puutarhaan, ja sillä aikaa kun Franz etsi heitä, Jo ja Laurie keskustelivat portailla.
— Miten pikku pyryharakka menestyy? Laurie kysyi, sillä hänestä Nanin kepposet olivat mainioita, eikä hän koskaan väsynyt kiusoittelemasta niillä Jo-rouvaa.
— Erinomaisesti; hän käyttäytyy jo aika mukiinmenevästi ja alkaa huomata, kuinka vallaton on ollut.
— Eivätkö pojat yllytä häntä kujeisiin?
— Yllyttävät, mutta minä koetan puhumalla vedota Naniin, ja hän on viime aikoina paljon kehittynyt. Näithän miten sievästi hän tervehti sinua ja kuinka kiltti hän oli Bessille. Daisyn esimerkki vaikuttaa häneen, ja olen varma, että muutama kuukausi saa ihmeitä aikaan.
Tässä Jo-rouvan selitys katkesi lyhyeen, sillä nurkan takaa syöksyi Nan neljän pojan valjakolla hurjaa vauhtia kannoillaan Daisy, joka veti Bessiä käsikärryissä. Ravatessaan siinä tomupilven keskellä hatutta päin ja hiukset valloillaan, piiskat läiskyen ja kärryt jyristen tytöt näyttivät villi-ihmisiltä.
— Siinä ne mallilapset nyt ovat! Olipa onni, etten tuonut rouva Curtisia katsomaan, miten teidän koulussanne opetetaan hyviä käytöstapoja; hän ei olisi ikinä tointunut näin järkyttävästä näystä, sanoi herra Laurence nauraen sydämellisesti ystävänsä ennenaikaiselle ilolle.
— Naura vain, mutta vielä minä onnistun. Minä sanon niin kuin se professorisi ennen vanhaan: "Vaikka koe epäonnistui, sääntö pitää kuitenkin paikkansa", sanoi Jo-rouva yhtyen Laurien nauruun.