— Mutta sinulle tulee kuuma ja väsyt niin, ettei sinulla ole hauskaa. Odota kunnes minäkin lähden, ollaan sitten koko päivä ja sinä saat poimia marjoja niin paljon kuin haluat.
— Et sinä koskaan lähde, kun sinulla on aina kiire, enkä minä jaksa enää odottaa. Minä lähden nyt ja tuon sinulle marjoja. Poimiminen on hauskaa ja minä tahdon uuden sankoni täyteen marjoja, nyyhkytti Rob.
Isot kyynelet tippuivat uuteen sankoon ja uhkasivat täyttää sen suolavedellä, ja tuo murheellinen näky liikutti syvästi naisväkeä. Äiti taputti itkijää selkään, Daisy tarjoutui jäämään kotiin Robin seuraksi ja Nan sanoi topakkaan tapaansa:
— Antaa hänen tulla, minä kyllä pidän huolen hänestä.
— En hätäilisikään, jos Franz olisi mukana, mutta hän on nyt isän kanssa heinässä, enkä minä oikein luota teihin toisiin, aloitti rouva Bhaer.
— Niitty on kaukana, pisti väliin Jack.
— Minä kyllä kantaisin hänet, jos pystyisin kävelemään. — Kunpa pääsisinkin mukaan, huokasi Dan.
— Kiitoksia vain, poika kulta, mutta sinun on huolehdittava omasta jalastasi. Mutta odottakaapas, ehkä asia sittenkin järjestyy. Ja samassa rouva Bhaer juoksi alas portaita esiliinaansa heiluttaen.
Silas oli juuri menossa heinähäkkeineen niitylle, mutta kääntyi takaisin ja suostui heti, kun rouva Bhaer pyysi häntä viemään koko joukon niitylle ja noutamaan marjastajat kello viideltä.
— Työnne vähän kärsivät, mutta älkää välittäkö, korvaamme vaivanne sinivatukkapiirailla, sanoi Jo-rouva, joka tiesi hyvin Silaksen heikon kohdan.