Silaksen päivettyneet kasvot kirkastuivat ja hän nauraa hekotti:
— Hehee! Vai että piirakkaa… Totta maar minä lähden.
— No niin, pojat, olen järjestänyt niin, että te kaikki pääsette, sanoi rouva Bhaer juostuaan tyytyväisenä takaisin.
— Pääsenkö minäkin? kysyi Dan ilahtuneena.
— Ajattelin erityisesti sinua. Ole varovainen ja anna marjojen olla. Sinähän voit istua paikoillasi ja tarkkailla luontoa, josta tiedät niin paljon mielenkiintoista, sanoi rouva Bhaer muistaen, kuinka ystävällisesti Dan oli tarjoutunut kantamaan Robia.
— Minä pääsen mukaan! hoki Rob riemusta hyppien ja helisytti sankonsa kantta kuin kastanjettia.
— Niin pääset, ja Daisyn ja Nanin on katsottava sinun perääsi.
Tulkaa ladolle kello viideksi, kun Silas tulee hakemaan teidät.
Rob heittäytyi äitinsä kaulaan ratki kiitollisena ja lupasi olla poimimatta ainoatakaan marjaa suuhunsa. Sitten koko tusina kuormattiin heinärattaille, jotka vierivät jyristen pois; ja säteilevimmät noista kasvoista olivat Robin, joka istui tilapäisten pikku äitiensä välissä ja hymyili koko maailmalle heiluttaen parasta lakkiaan, jota äidillä ei ollut sydäntä ottaa häneltä pois tänä riemun päivänä.
Riemukas iltapäivä se olikin huolimatta kaikista pikku onnettomuuksista, joita tällaisilla retkillä sattuu. Tommyä seurasi tietysti kova onni: hän törmäsi ampiaispesään ja sai piston; mutta hän oli tottunut vaivoihin ja kesti kivun miehuullisesti, Daisy näki käärmeen ja juostessaan sitä pakoon kaatoi puolet marjoistaan, mutta Demi auttoi häntä saamaan astian taas täyteen ja kertoili samalla matelijoista peräti oppineesti. Ned putosi puusta ja repi takkinsa, Emil ja Jack olivat iskeneet silmänsä samaan sinivatukkoon, ja heidän ratkoessaan kiistakysymystä puhdisti Pumppu sukkelaan koko pensaan ja juoksi sitten Danin turviin. Tämä nautti ruhtinaallisesti elämästään. Sauva ei ollut enää tarpeen, ja Dan oli ratki onnellinen huomattuaan jalkansa kestävän niin hyvin, että sillä saattoi kierrellä ympäri suurta niittyä, joka oli täynnä mielenkiintoisia kantoja ja kiviä. Ruohikossa vilisi pikku eläimiä ja ilmassa tanssivat tutut hyönteiset.
Mutta iltapäivän jännittävin seikkailu sattui Nanille ja Robille, ja se säilyi kauan perheen puheenaiheena. Tutkittuaan niityn päällisin puolin, saatuaan hameeseensa kolme palkeenkieltä ja revittyään kasvonsa happomarjapensaassa Nan alkoi kerätä marjoja, jotka loistivat kuin mustat palloset matalissa vatukkapensaissa. Hänen sormensa liikkuivat kerkeästi, mutta koska astia ei täyttynyt hänen mielestään kyllin nopeasti, hän etsiskeli yhä parempia paikkoja sen sijaan että olisi poiminut uutterasti ja kärsivällisesti kuten Daisy. Rob seurasi Nania, sillä tämän liikkuvuus miellytti häntä enemmän kuin serkun kärsivällisyys, ja hänkin halusi löytää suurimmat ja parhaat marjat äidille.