Silloin tuli liikettä: tuikkivat valot lähestyivät joka puolelta sananjalikossa seisovaa pikku ryhmää. Voi sitä halailua, suukottelua ja puheensorinaa — sitä hämmästelivät varmaan kiiltomadotkin, ainakin se hämmästytti hyttysiä, sillä ne surisivat kuin päättömät.
Nyt lähdettiin kotiin — ja se vasta oli kulkue: Franz ratsasti edellä viemään hyviä uutisia; Dan istui Tobyn selässä näyttäen toisille tietä; Nan sai kyydin Silaksen vahvoilla käsivarsilla ja olikin "nokkelin kuorma", mitä Silas milloinkaan oli kantanut.
Herra Bhaer tahtoi välttämättä itse kantaa Robin, ja pikku mies istui hänen sylissään virkeänä ja jutteli iloisesti kuin sankari konsanaan. Äiti käveli rinnalla taputellen häntä milloin mihinkin ja kuunteli väsymättä, kun poika yhä uudestaan kertasi:
— Minä tiesin, että äiti tulee.
Kuu pilkisti pilvistä heidän saapuessaan puistotielle, ja kaikki pojat juoksivat huutaen heitä vastaan ja toivat riemusaatossa kadonneet lampaat ruokasaliin. Eivätkä eksyneet olleet enää hiukkaakaan romanttisia, vaan halusivat illallista hyväilyjen ja suukkojen asemasta. Kun he söivät voileipää ja maitoa, koko talon väki seisoi ympärillä katselemassa. Nan oli pian ennallaan ja kertoi suurennellen niistä vaaroista, joista he olivat pelastuneet. Rob näytti täysin uppoutuneen ruokailuun, mutta äkkiä hän laski lusikan kädestään ja päästi kauhean porun.
— Kultaseni, mitä sinä itket? kysyi äiti, joka koko ajan oli pysytellyt hänen lähellään.
— Sitä kun minä eksyin, ulisi Rob, ja onnistui kuin onnistuikin saamaan lopulta kyynelet silmiinsä.
— Mutta sinuthan on löydetty. Nan kertoi, ettet yhtään itkenyt metsässä, ja olin oikein iloinen, että sinä olit niin urhoollinen poika.
— Minä pelkäsin niin kovasti etten ehtinyt. Mutta nyt minä tahdon itkeä, koska en pidä eksymisestä, selitti Rob suu täynnä leipää ja velliä ja taistellen unta ja mielenliikutusta vastaan.
Pojat purskahtivat nauruun kuullessaan selityksen ja Rob katseli heitä hämmästyneenä, mutta heidän naurunsa oli niin tarttuvaa, että häneltäkin pääsi kikatus, ja sitten hän laski lusikkansa pöydälle ja yhtyi sydämensä halusta yhteiseen iloon.