— Kello on kymmenen. Nyt vuoteeseen joka poika, sanoi herra Bhaer vilkaistuaan kelloonsa.
— Ja Luojalle kiitos, ettei tänä yönä ole yhtään vuodetta tyhjänä! lisäsi rouva Bhaer katsellen silmät kyynelissä Robia, kun tämä taapersi isänsä syliin. Nan lähti Daisyn ja Demin saattamana heti nukkumaan, ja Demistä hän oli heidän joukkonsa ehdoton sankaritar.
— Tätiparka on niin väsynyt, että hänetkin pitäisi kantaa yläkertaan, sanoi Franz kohteliaasti kiertäen kätensä Jo-rouvan ympärille, kun tämä kulki hänen ohitseen pitkästä kävelystä ja säikähdyksestä uupuneena.
— Tehdään kultatuoli, ehdotti Tommy.
— Ei, kiitoksia vain, poikaseni; mutta jonkun olkapäähän minä voisin nojata.
— Minun, minun! ja puoli tusinaa poikia työntyi kilvan hänen luokseen toivoen tulevansa valituksi.
Nähdessään että pojat pitivät sitä kunniatehtävänä, hän valitsi sen pojista, joka oli sen ansainnut, eikä kukaan nurkunut, kun hän pani kätensä Danin olalle ja sanoi niin lämpimästi, että poika punastui ilosta ja ylpeydestä:
— Dan löysi lapset ja hän saa saattaa minut ylös.
Dan tunsi saaneensa runsaan palkkion illan työstä, ei ainoastaan sen vuoksi, että hänet oli valittu poikajoukosta ja että hän sai ylpeästi näyttää tietä, vaan siksi, että Jo-rouva sanoi hänelle sydämellisesti huoneensa ovella:
— Hyvää yötä. Jumala sinua siunatkoon.