He katselivat kelloa, ja Nan laskeskeli minuutteja ja sekunteja; Rob taas oppi kaikki tunnit kahdeksan ja yhden välillä niin hyvin, ettei ikinä niitä unohtanut. Oli raivostuttavaa haistella ruuan tuoksua, kun tiesi että päivälliseksi valmistettiin piirakkaa sinivatukoista eikä päässyt paikan päälle nappaamaan kunnon osuutta taikinasta ja marjoista. Kun Mary-Ann alkoi kattaa pöytää, lapset olivat haljeta uteliaisuudesta koettaessaan kurkkia millaista liharuokaa pöytään tuotiin, ja Nan tarjoutui auttamaan Mary-Annia illalla vuoteiden sijaamisessa, jos hän saisi vilkaista, oliko vanukkaan päällä runsaasti kermavaahtoa. Rynnätessään ulos luokkahuoneesta pojat tapasivat Nanin ja Robin kiskomassa riimujaan kuin villivarsat, ja heistä oli sekä opettavaa että huvittavaa nähdä edellisen yön innostavien seikkailujen päättyvän tällä tavalla.
— Päästä minut nyt, äiti. Ensi kerralla minun omatuntoni pistää kuin neula, ihan varmasti, sanoi Rob, kun kello soi ja Teddy tuli surullisen hämmästyneenä katsomaan häntä.
— Saammepa nähdä, sanoi rouva Bhaer päästäen pojan vapaaksi. Rob juoksi riemuissaan salin kautta eteiseen ja sieltä ruokasalin läpi takaisin Nanin luo, jonne pysähtyi tyytyväisyydestä loistaen.
— Saanko minä tuoda Nanille päivällisen? hän kysyi vankitoveriaan säälien.
— Sillä lailla, kiltti poika. Vedä pöytä esiin ja aseta tuoli paikoilleen, sanoi Jo-rouva ja kiiruhti tyynnyttämään malttamattomia poikia, joilla oli aina päivälliselle tullessaan huikea nälkä.
Nan söi yksin ja vietti pitkän iltapäivän sohvaan sidottuna. Jo-rouva pidensi kyllä köyttä niin, että tyttö pääsi ikkunalle asti. Siinä hän seisoikin katsellen poikien leikkiä, ja koko luomakunta nautti vapaudestaan. Daisy piti nukeilleen juhlat nurmikolla, niin että Nan saattoi nähdä heidän ilonsa, vaikkei voinut olla itse mukana. Tommy taas teki parhaat kuperkeikkansa huvittaakseen häntä, Demi istui portailla lukemassa ääneen, mikä viihdyttikin Nania, ja Dan toi Nanille pienen rupisammakon ilahduttaakseen toisen mieltä.
Mutta mikään ei voinut korvata vapautta. Jo muutaman tunnin vankeus oli opettanut, kuinka kallis etu vapaus on.
Monenmoiset ajatukset käväisivät Nanin pikku päässä sinä aikana, kun toiset olivat purolla katsomassa Emilin uuden aluksen vesillelaskua. Oli päätetty, että Nan kastaisi sen, ja hän oli ajatellut rikkoa pienen pullollisen viinimarjamehua purren keulaan, kun se ristittäisiin Josephineksi Jo-rouvan mukaan. Nyt hän oli menettänyt tilaisuutensa, eikä Daisy suoriutuisi juhlamenoista läheskään niin hyvin kuin hän. Kyynelet kihosivat silmiin, kun Nan muisti, että kaikki oli hänen omaa syytään, ja hän sanoi ääneen pullealle mehiläiselle, joka hääri keltaisessa ruusunkukassa aivan hänen ikkunansa alla:
— Jos sinä olet karannut, sinun on parasta mennä heti kotiin, pyytää äidiltäsi anteeksi ja luvata, ettet enää ikinä karkaa.
— Hauska että annat sille noin hyvän neuvon, ja se taitaakin ottaa sen varteen, sanoi Jo-rouva hymyillen, kun mehiläinen levitti siitepölyn tahrimat siipensä ja lensi pois.