— Minä olen kameli; etkös näe kyttyrää selässäni? vastasi Dick nauraen.
— Ole sitten minun pikku kamelini, joka ei olekaan mikään kuormajuhta, vaan marssii juhlasaatossa ensimmäisenä elefantin rinnalla, sanoi Demi, joka järjesti leikkiä.
— Toivon, että toiset olisivat Dick-poloiselle yhtä ystävällisiä kuin Plumfieldin pojat, sanoi Jo-rouva opetukseensa tyytyväisenä, kun Dick astui hitaasti hänen ohitseen näyttäen hyvin onnelliselta vaikkakin heikolta pikku kamelilta lihavan Pumpun rinnalla, joka sattuvan kömpelösti esitti elefantin osaa.
Jack Ford oli älykäs ja vähän ovelakin poika, ja hänet oli lähetetty Plumfieldiin, koska se oli huokea. Moni olisi pitänyt Jackia nokkelana poikana, mutta herra Bhaeria ei miellyttänyt hänen tapansa osoittaa nokkeluuttaan. Herra Bhaerin mielestä ovelalla ja rahanhimoisella lapsella oli taakkanaan yhtä paha vamma kuin konsanaan sellaisella, joka änkytti tai oli kyttyräselkäinen.
Ned Barker oli, kuten tuhannet muut nelitoistavuotiaat pojat, pelkkiä sääriä, törmäilyä ja kerskailua. Siitä syystä perhe kutsui häntä 'Paukkupyssyksi' ja odotti aina hänen kompastuvan tuoleihin, törmäävän pöytiin ja pudottavan kaikki lähelleen sattuvat pikku esineet. Hän kerskui kauheasti sillä mitä osasi tehdä, mutta teki harvoin mitään osoittaakseen taitojaan; hän ei ollut rohkea ja hänessä oli vähän valehtelijan vikaakin. Ned härnäsi hanakasti pikku poikia ja hännysteli isoja, ja olematta lainkaan paha hän oli juuri sellainen poika, jonka saattoi helposti johtaa harhaan.
George Cole oli taas äitinsä pilalle hemmottelema; tämä oli pilannut pojan terveyden makeisilla ja sitten arvellut, että George oli liian heikko lukemaan. Kahdentoista ikäisenä hän oli kalpea, lihava poika, tyhmä, kiukkuinen ja laiska. Eräs ystävä taivutti äidin lähettämään Georgen Plumfieldiin, ja siellä tämä pian muuttui, sillä makeisia saatiin harvoin, ruumiinliikuntaa vaadittiin paljon ja opiskelu tehtiin niin miellyttäväksi, että Pumppu innostui. Edistymisellään hän hämmästytti huolestunutta äitiään ja sai tämän vakuuttuneeksi siitä, että Plumfieldin ilmassa oli todella jotain erinomaista.
Billy Ward oli sellainen, jota skotlantilaiset hienotunteisesti sanovat 'viattomaksi', sillä tämä kolmentoista ikäinen pitkä poika oli kehitystasoltaan vain kuusivuotias. Hän oli ollut tavattoman viisas lapsi, ja isä oli liikaa kiirehtinyt hänen kehitystään; isä oli antanut pojalle vaikeita läksyjä, pitänyt häntä kuusi tuntia päivässä kirjan ääressä ja odottanut hänen sulattavan tietoa kuin syöttöhanhi kupuunsa ahdettua ruokaa. Hän luuli täyttävänsä velvollisuutensa, mutta oli vähällä tappaa pojan. Lapsiparka sai ankaran kuumeen, ja kun hän siitä virkosi, hänen ylenmäärin rasitetut aivonsa olivat herpaantuneet. Billyn muisti oli kuin taulu, jonka yli sieni oli kulkenut ja pyyhkinyt sen tyhjäksi.
Se oli kauhea opetus kunnianhimoiselle isälle; hän ei voinut katsella lupaavan poikansa muuttumista tylsämieliseksi, vaan lähetti hänet Plumfieldiin tuskin uskaltaen toivoa hänen paranevan, mutta varmana, että poikaa kohdeltaisiin siellä hellästi.
Billy oli tottelevainen ja kiltti, ja oli säälittävää seurata, miten ankarasti hän yritti oppia, aivan kuin hän olisi hämärästi hapuillut kadotettua tietoa. Päivästä päivään hän tuijotti aakkosiinsa, lausui ylpeästi a ja b ja luuli tuntevansa ne, mutta aamulla ne olivat unohtuneet ja työ oli aloitettava uudestaan. Herra Bhaer oli rajattoman kärsivällinen Billyä kohtaan ja jatkoi opetusta, niin toivottomalta kuin tehtävä tuntuikin. Hän ei välittänyt niinkään läksyistä, vaan koetti hajottaa sumua pojan pimenneistä aivoista ja palauttaa niihin edes vähän ymmärrystä, jotta omaisten taakka kevenisi.
Rouva Bhaer yritti taas kaikin keinoin vahvistaa Billyn terveyttä ja pojat säälivät häntä ja olivat hänelle kilttejä. Hän ei pitänyt heidän rajuista leikeistään, mutta saattoi katsella tuntikausia kyyhkysiä. Hän kaivoi Teddylle kuoppia, kunnes tuo innokas penkojakin oli tyytyväinen, kulki tilanhoitaja Silaksen perässä kaikkialle ja seurasi hänen toimiaan, sillä kelpo Si oli kiltti hänelle, ja vaikka Billy unohti kirjaimet, hän muisti ystävälliset kasvot.