Tommy Bangs oli koulun rasavilli, ja kärsivällisyyttä koetteleva rasavilli jos kukaan. Hän oli täynnä kujeita kuin marakatti, mutta niin hyväsydäminen, että sai aina ennen pitkää anteeksi hurjimmatkin kepposensa. Hän oli sellainen tuulihattu, että hyvät lupaukset katosivat hänen mielestään kuin tuhka tuuleen, mutta niin katuvainen, ettei kukaan voinut pysyä totisena, kun hän pahojen tekojensa jälkeen piti itselleen hurjia parannussaarnoja tai ehdotti toinen toistaan kamalampia rangaistuksia kurituksekseen. Herra ja rouva Bhaer olivat aina varautuneet onnettomuuksiin — kuka tiesi milloin Tom taittaisi niskansa tai räjäyttäisi koko perheen ruudilla ilmaan. Hoitajattarella oli erityinen laatikko, jossa hän säilytti siteitä, voiteita ja laastareita juuri Tommyn varalta, sillä hänet kannettiin aina henkihieverissä onnettomuuspaikoilta. Mutta koskaan hän ei menehtynyt, vaan nousi jokaisen tapaturman jälkeen jalkeille entistä tarmokkaampana.
Ensimmäisenä koulupäivänään hän satutti sormensa ruohonleikkurissa, ja viikon varrella hän putosi vajan katolta, raivostunut kana oli nokkia häneltä silmät päästä, kun hän tutki sen poikasia, hän joutui eksyksiin ja sai lujan korvapuustin keittiötyttö Pöpöltä, joka tapasi hänet nautinnollisesti kuorimassa kermakannua piirakanpuolikkaalla. Lannistumatta kuitenkaan epäonnistumisista tai tiuskimisista tämä urhea nuorukainen huvitteli edelleen tekemällä kaikenlaisia kepposia, kunnes lopuksi kukaan ei tuntenut oloaan turvalliseksi. Ellei hän osannut läksyjään, hänellä oli aina jokin hullunkurinen puolustus tarjolla, ja kun hän oli nokkela oppimaan ja keksi oitis vastaukset silloinkin, kun ei osannut läksyjään, hän menestyi koulussa melkoisen hyvin. Mutta tuntien jälkeen — varjelkoon kuinka Tommy riehui!
Eräänä kiireisenä maanantaiaamuna Tommy sitoi lihavan Pöpön pyykkinuoralla yläkerran pylvääseen ja jätti hänet sinne puoleksi tunniksi mekastamaan kiukuissaan. Hän pudotti kuuman kuparirahan sievän Mary-Annin selkään, kun tämä oli tarjoilemassa vieraille päivällistä. Tyttöparka kaasi liemimaljan ja hyökkäsi kauhuissaan ulos jättäen perheen ihmettelemään, oliko hän kadottanut järkensä. Tommy sitoi vesisangon ylös puuhun ja kiinnitti nauhan sen sankaan, ja kun Daisy kirjavan nauhan houkuttelemana koetti kiskaista sen alas, hän sai suihkun, joka kasteli hänen puhtaan mekkonsa ja loukkasi suuresti hänen tunteitaan. Tommy pani karkeita valkoisia kiviä sokeriastiaan, kun hänen isoäitinsä tuli teelle, ja vanha rouva ihmetteli, miksi sokeri ei liukene kupissa, mutta oli liian kohtelias sanoakseen mitään. Tommy pöllytti nuuskaa kirkossa, jolloin viittä poikaa rupesi aivastuttamaan niin kovasti, että heidän täytyi mennä ulos.
Talvella hän loi lumen teiltä ja kasteli niitä salaa, että ihmiset kupsahtaisivat kumoon. Hän sai Silas-paran melkein raivostumaan ripustamalla tämän suuret saappaat näkyviin. Silaksen jalat olivat nimittäin suunnattoman isot ja hän häpesi niitä kauheasti. Tom houkutteli luottavaisen pikku Dollin sitomaan rihman heiluvaan hampaaseensa nukkumaan mennessään, niin että Tommy voisi vetää hampaan pois Dollin tietämättä mitään koko pelottavasta toimituksesta. Mutta hammaspa ei lähtenytkään ensimmäisellä yrityksellä, ja Dolli parka heräsi suuressa hengenhädässä. Siitä pitäen hänen luottamuksensa Tommyyn oli mennyttä. Viimeksi Tommy oli keksinyt syöttää kanoille rommiin kastettua leipää, josta ne tulivat hiprakkaan ja herättivät tavatonta pahennusta muussa siipikarjassa. Vanhat arvokkaat tiput hoipertelivat ympäriinsä nokkien ja kaakattaen niin hullunkurisesti, että perhe oli katketa nauruun katsellessaan niiden temppuja, kunnes Daisyn kävi niitä sääli ja hän sulki ne kanakoppiin nukkumaan ja selviämään.
Tässä onkin esitetty talon kaikki pojat; he elivät yhdessä niin onnellisina kuin kaksitoista poikaa suinkin voi, opiskelivat ja leikkivät, tekivät työtä ja kiistelivät, taistelivat pahaa vastaan ja kartuttivat avujaan entisaikojen hyvään tapaan. Muissa kouluissa pojat oppivat luultavasti enemmän kirjatietoja, mutta vähemmän sitä viisautta, joka tekee pojista kunnon miehiä. Latina, kreikka ja matematiikka olivat tietenkin tärkeitä aineita, mutta herra Bhaerin mielestä itsetuntemus, oma apu ja itsehillintä olivat vielä tärkeämpiä, ja niitä hän koetti opettaa pojille. Ihmiset pudistivat joskus päätään hänen ajatuksilleen, vaikka heidän samalla oli myönnettävä, että poikien käytös ja luonne olivat hämmästyttävästi parantuneet. Oli miten oli, tämä oli "omituinen koulu" kuten Jo-rouva Natille sanoi.
3
SUNNUNTAI
Heti kun kello seuraavana aamuna soi, Nat ponnahti vuoteesta ja pukeutui tyytyväisenä pukuun, jonka löysi tuolilta. Se ei ollut aivan uusi puku, vaan ilmeisesti jonkun varakkaan pojan entinen. Nat oli tuskin saanut vaatteet ylleen, kun Tommy tuli komeasti puhdas kaulus kaulassaan viemään hänet aamiaiselle.
Aurinko paistoi ruokasalin yltäkylläiseen pöytään ja sen ympärille kokoontuneeseen nälkäiseen ja reippaaseen poikajoukkoon. Nat huomasi poikien käyttäytyvän nyt paljon hillitymmin kuin edellisenä iltana; jokainen odotti hiljaa tuolinsa takana, kun isänsä vieressä pöydän päässä seisova pikku Rob risti kätensä, taivutti kiharaisen päänsä ja luki lyhyen rukouksen saksalaisen tavan mukaan. Sitten kaikki istuutuivat pöytään nauttimaan sunnuntaiaamiaista, johon kuului kahvia, paistia ja paistettuja perunoita niiden leipä- ja maitoruokien asemesta, joilla pojat arkisin tyydyttivät hyvää ruokahaluansa. Pöydässä kävi vilkas puheen sorina veitsien ja haarukoiden iloisesti kalistessa, sillä oli sovittava sunnuntain ohjelmasta, päätettävä kävelyretkestä ja keskusteltava tulevan viikon suunnitelmista. Toisia kuunnellessaan Natista tuntui, että tiedossa oli miellyttävä päivä; hän rakasti rauhaa ja talossa tuntui nyt vallitsevan tyynnyttävä hiljaisuus, josta hän piti.
— Nyt, pojat, joutukaapas aamupuuhiinne, että olette valmiit lähtemään kirkkoon, kun raitiovaunu tulee, sanoi isä Bhaer ja näytti esimerkkiä ryhtyen kokoamaan kirjoja seuraavaa päivää varten.