— Dan-parka, hän ottaa kovin raskaasti Natin epäsuosion. Kummallinen poika, mahdanko milloinkaan oppia täysin tuntemaan hänet? pohti Jo-rouva tyytyväisenä Danin viimeaikaisesta edistymisestä; hänestä tuntui, että pojassa oli enemmänkin ainesta kuin hän oli aluksi otaksunut.
Tommyn käyttäytyminen oli niitä asioita, jotka olivat kipeimmin koskeneet Natiin. Tommy oli heti rahansa menetettyään ilmoittanut Natille ystävällisen päättäväisesti:
— Minä en halua loukata sinua, mutta ymmärräthän, ettei minulla ole enää varaa menettää rahojani, ja siksi on parasta, ettemme enää ole yhtiökumppaneita, ja näillä sanoin Tommy pyyhki pois liikenimen "T. Bangs & Kumpp.".
Nat oli ollut kovin ylpeä tuosta "Kumpp."-lisäyksestä ja oli etsinyt munia ahkerasti, pitänyt tarkasti kirjaa ja saanut hyvät rahat myytyään tyhjäksi varastonsa.
— Voi, Tom! Täytyykö sinun? kysyi Nat, josta tuntui, että tämän jälkeen hänen hyvä nimensä oli ikipäiviksi mennyttä liikemaailmassa.
— Täytyy, vastasi Tommy tiukasti. — Emil sanoo, että kun joku kähveltää — se kai tarkoittaa samaa kuin ottaa rahat ja luikkia tiehensä — liikkeen omaisuutta, hänet haastetaan oikeuteen tai saatetaan kiikkiin eikä hänen kanssaan olla enää missään tekemisissä. Sinähän olet kähveltänyt minun omaisuuttani ja koska en voi haastaa sinua oikeuteen enkä pääse muutenkaan sinuun käsiksi, minun täytyy hajottaa yhtiö, koska en luota sinuun enkä tahdo tehdä vararikkoa.
— Sinä et näköjään usko minua etkä huoli minun rahojani, vaikka antaisin ilomielin kaikki dollarini, kun vain sanoisit, etten minä ole ottanut rahojasi. Anna minun etsiä munia niin kuin ennenkin. En minä halua mitään palkkaa, teen sen ihan ilmaiseksi. Minä tiedän kaikki paikat, ja minusta se on hauskaa hommaa, pyysi Nat.
Mutta Tommy pudisti päätään ja hänen hilpeät kasvonsa olivat kovat ja epäluuloiset, kun hän sanoi lyhyesti:
— Ei tule mitään. Harmi että tiedät ne paikat. Mutta varokin keräämästä salaa minun kananmuniani ja myymästä niitä.
Tätä loukkausta Natin oli vaikea kestää. Hän ei ollut menettänyt vain liikekumppania ja suojelijaansa vaan kunniansakin, ja hänet oli kokonaan karkotettu liikemaailmasta. Kukaan ei uskoisi hänen sanaansa, ei puhuttua eikä kirjoitettua, vaikka hän kuinka yrittäisi sovittaa entistä rikkomustaan. Liikekilpi oli hävitetty, yhtiö hajotettu ja hän itse mennyttä miestä. Lato, poikien Wall Street jossa Plumfieldin rahamaailma kokoontui, oli suljettu häneltä. Punaheltta sisarineen kaakatti turhaan hänelle. Se näytti olevan pahoillaan hänen onnettomuudestaan, sillä munia tuli vähemmän ja jotkut kanat tekivät pesänsä uusiin paikkoihin, joita Tommyn ei onnistunut löytää.