— Älä nyt höpise! huudahti Tommy ja loikkasi tynnyrille ottaakseen itse liidun, mutta oli vähällä pudota päistikkaa alas, sillä lokerossa oli todellakin rivissä neljä kirkasta kaksikymmenviisicenttistä ja paperilappu, johon oli tekstattu "Tommy Bangs", niin ettei siitä voinut erehtyä.
— Pala ja kipinöi! kiljaisi Tommy ja siepattuaan rahat hän hyökkäsi taloon hoilottaen:
— Se selvisi nyt! Minä olen saanut rahani! Missä Nat on? Poika löytyi pian ja hänen hämmästyksensä oli niin aito, että harvat epäilivät enää hänen sanojaan, kun hän kielsi tietävänsä mitään rahoista.
— Kuinka minä olisin voinut panna ne takaisin, kun en niitä ottanutkaan? Uskokaa nyt minua ja olkaa niin kuin ennenkin, hän sanoi niin anovasti, että Emil taputti häntä selkään ja vakuutti, että hän ainakin uskoi.
— Niin minäkin ja olen hirveän iloinen, ettet se ollut sinä. Mutta kuka kumma se saattaa olla? sanoi Tommy ravistaen sydämellisesti Natin kättä.
— Vähät siitä, kunhan rahat ovat löytyneet, sanoi Dan katsoen Natin onnellisia kasvoja.
— Mutta minä en pidä siitä, että minun rahani kähvelletään ja palautetaan jollakin silmänkääntötempulla, sanoi Tommy katsellen rahoja aivan kuin olisi pelännyt niiden olevan noiduttuja.
— Kyllä me hänet jotenkin löydämme, vaikka hän onkin niin ovela, että on tekstannut nimen, jottei käsiala paljastaisi häntä, sanoi Franz tarkastellen paperia.
— Demi tekstaa hienosti, pisti väliin Rob, joka tuskin aavisti mistä oli kysymys.
— Minua ette kyllä saa uskomaan, että Demi olisi ne ottanut, vaikka seisoisitte päällänne, sanoi Tommy ja toisetkin pitivät naurettavana koko ajatusta, sillä pikku pastori, joksi Demiä sanottiin, oli kaiken epäilyksen ulkopuolella.