Nat huomasi miten eri sävyssä pojat puhuivat Demistä ja hänestä, ja hän olisi antanut mitä tahansa sellaisesta luottamuksesta, jota Demi nautti, sillä hän oli kokenut, kuinka helposti toisten luottamuksen saattoi menettää ja miten äärettömän vaikea sitä oli voittaa takaisin.
Herra Bhaer iloitsi ensimmäisestä askelesta, joka oli otettu vääryyden korjaamiseksi ja odotti toiveikkaasti asian selviämistä. Uusi käänne tapahtui pikemmin kuin hän osasi aavistaa ja tavalla, joka hämmästytti ja suretti häntä kovasti. Kun he sinä iltana istuivat illallispöytään, herra Bhaer sai neliskulmaisen paketin naapurissa asuvalta rouva Batesilta. Sen mukana tuli kirje, ja herra Bhaerin lukiessa sitä Demi avasi paketin ja huudahti:
— Mitä, täällä on se kirja, jonka Teddy-setä antoi Danille.
— Hitto! pääsi Danilta, joka yrityksistään huolimatta ei ollut vielä päässyt kiroilemisesta.
Herra Bhaer katsahti äkkiä ylös ja Dan koetti kestää hänen katseensa, mutta ei voinut. Hänen päänsä painui ja hän punastui punastumistaan, kunnes häpeä aivan tihkui hänestä.
— Mitä nyt? kysyi rouva Bhaer hätääntyneenä.
— Minä olisin mieluummin puhunut tästä kahden kesken, mutta Demi pilasi suunnitelmani, joten voin yhtä hyvin selvittää asian heti, sanoi herra Bhaer ankarasti, niin kuin aina, kun jokin halpamainen teko tai vilppi tuli tutkittavaksi.
— Tämä kirje on rouva Batesilta. Hänen poikansa Jimmy osti kuulemma tämän kirjan Danilta viime lauantaina. Hänestä kirja on paljon enemmän kuin dollarin arvoinen, ja hän lähetti sen minulle siltä varalta, että oli tapahtunut jokin erehdys. Myitkö sinä sen, Dan?
— Myin, kuului hiljainen vastaus.
— Miksi?