— Minä tarvitsin rahaa.
— Mihin?
— Maksaakseni jollekin.
— Kenelle sinä olit velkaa?
— Tommylle.
— Ei hän ole ikinä lainannut minulta centtiäkään, huudahti Tommy kauhistuneena. Hän arvasi mitä nyt tulisi ja olisi ennemmin hyväksynyt silmänkääntötemputkin kuin tämän, sillä hän ihaili sydämensä pohjasta Dania.
— Ehkä hän otti rahat, sinkosi Ned, joka kantoi uittamisesta kaunaa Danille, ja tavallinen kuolevainen kun oli, tahtoi antaa samalla mitalla takaisin.
— Voi Dan! huudahti Nat hätääntyneenä.
— Tämä ei ole helppoa, mutta minun täytyy saada asia kerta kaikkiaan selväksi. Ei vetele, että urkitte toisianne kuin salapoliisit ja turmelette sillä tavoin koko koulun työn. Panitko sinä sen dollarin latoon tänä aamuna? kysyi herra Bhaer.
Dan katsoi häntä suoraan silmiin ja vastasi: