— Kyllä vaan oli, ja minä haluan puristaa sinun kättäsi, vaikka sinä oletkin… Ned nielaisi tuon onnettoman sanan ja ojensi kätensä tuntien itsensä oikein reiluksi.
— Mutta minä en purista sinun kättäsi, senkin liero, sanoi Dan muljauttaen vihaisesti ja käänsi Nedille selkänsä. Silloin Ned muisti mitä purolla tapahtui ja vetäytyi kiireesti pois.
— Lähde kotiin, minä autan sinua, sanoi Nat ja lähti Danin kanssa jättäen pojat puhelemaan urotyöstä ja ihmettelemään, milloin Dan 'tulisi ennalleen'. Kaikkien mielestä Tommyn viheliäiset rahat olisi pitänyt upottaa järveen ennen kuin niistä syntyi tällainen meteli.
Kun herra Bhaer seuraavana aamuna tuli kouluun, hän näytti niin iloiselta, että pojat ihmettelivät mitä hänelle oli tapahtunut. Hän riensi suoraan Danin luo, tarttui tätä molemmista käsistä ja pudisti niitä sydämellisesti sanoen yhteen hengenvetoon:
— Minä tiedän nyt koko asian ja pyydän sinulta anteeksi. Tämä oli hyvin sinun tapaistasi ja minä pidän sinusta sen vuoksi, vaikka onkin väärin valehdella edes ystävän tähden.
— Mitä nyt? huudahti Nat, sillä Dan ei sanonut sanaakaan, nosti vain päätään niin kuin kuorma olisi vierähtänyt hänen hartioiltaan.
— Dan ei ottanut Tommyn rahoja!
— Kuka ne otti? kysyivät pojat yhteen ääneen.
— Jack lähti aikaisin tänä aamuna kotiinsa, ja hän jätti tämän. Oli hiiskumattoman hiljaista, kun herra Bhaer luki kirjeen, jonka oli löytänyt ovenrivasta aamulla noustessaan:
— "Minä otin Tommyn rahat. Minä kurkistin seinänraosta ja näin mihin hän pani rahat. Minua pelotti kertoa aikasemmin, vaikka mieleni kyllä teki. En minä Natista juuri piitannut, mutta Dan on niin kunnon kaveri, etten kestä tätä. En ole tuhlannut rahoja. Ne ovat maton alla oikealla pesupöydän takana. Minä olen kauhean pahoillani. Minä menen nyt kotiin enkä luule, että koskaan tulen takaisin. Antakaa Danille minun tavarani. Jack."