Tommy ripusti ylpeänä yhtiön liikekilven paikoilleen, Nat kiintyi Daniin entistä lujemmin ja pojat koettivat kaikin tavoin hyvittää molemmille epäilynsä ja hyljeksintänsä.
15
RAIDASSA
Vanha raita kuuli sinä kesänä monta salaisuutta ja näki pikku näytelmiä, sillä se oli Plumfieldin lasten mieluisin olopaikka ja näytti iloitsevan siitä — ainakin se toivotti heidät joka kerta tervetulleiksi, ja sen tuuheissa oksahaaroissa vietetyt hiljaiset hetket tuntuivat tekevän kaikille hyvää. Eräänä lauantai-iltapäivänä raidan oksien kätkössä käytiin monta keskustelua, ja eräs pieni lintu on kertonut, mitä kaikkea siellä tapahtui.
Ensiksi tulivat Nan ja Daisy lähistölle mukanaan pienet sangot ja saippuaa, sillä he saivat joskus puhtauden puuskan ja pesivät purossa kaikki nukenvaatteet. Pöppö ei antanut heidän solkata keittiössä, ja kylpyhuoneeseen oli porttikielto siitä pitäen kun Nan oli unohtanut vesijohdon auki, niin että vesi tulvi yli äyräitten ja tippui katon läpi alakertaankin. Daisy kävi näppärästi työhön, pesi ensin valkoiset ja sitten värilliset, huuhtoi ja väänsi vaatteet sievästi ja pingotti ne Nedin tekemillä sievillä pyykkipojilla kuivumaan nuoralle kahden happomarjapensaan väliin. Mutta Nan pisti vaatteet yhdellä kertaa likoon ja unohti ne sankoon kootessaan ohdakkeenhahtuvia tyynyntäytteeksi Semiramiille, Babylonin kuningattarelle, kuten yhtä nukkea nimitettiin. Kului vähän aikaa, ja kun rouva Rasavilli tuli katsomaan vaatteitaan, ne olivat kaikki vihreitä, sillä hän oli työntänyt vihreän silkkiviitan toisten joukkoon, ja vihreätä väriä oli imeytynyt vaaleanpunaisiin ja sinisiin pukuihin, pieniin patoihin ja parhaisiin poimualushameisiinkin.
— Voi kauhistus! Kaikki on pilalla! huokasi Nan.
— Pane ne nurmelle valkenemaan, sanoi Daisy kokeneesti.
— Niin panenkin, ja me voimme istua raidassa katsomassa, ettei tuuli vie niitä.
Babylonin kuningattaren vaatteet olivat pian nurmella levällään, sangot oli huuhdottu ja asetettu kumolleen kuivumaan ja pyykkärit kiipesivät juttelemaan, niin kuin naisilla on tapana askareitten lomassa.
— Minä aion tehdä höyhenpatjan, jolle panen tuon uuden tyynyn, sanoi rouva Rasavilli siirtäessään ohdakkeenhahtuvia taskusta nenäliinaan hukaten siinä puuhassa niistä puolet puroon.