— Minä en tekisi. Jo-täti sanoo, että höyhenpatjat ovat epäterveellisiä. Minä en ikipäivinä antaisi lasteni nukkua muilla kuin jouhipatjoilla, ilmoitti rouva Shakespeare Smith päättävästi.
— Minä en välitä. Minun lapseni ovat niin karaistuneita, että nukkuvat usein paljaalla lattialla eivätkä ole siitä milläänkään (se oli totta). Minulla ei ole varaa ostaa yhdeksää patjaa, ja minusta on hauskaa tehdä vuodevaatteet itse.
— Mutta eikö Tommy veloita höyhenistä?
— Kyllä kai, mutta minä en maksa hänelle eikä hän niin vaadikaan, vastasi rouva R. käyttäen halpamaisesti hyväkseen T. Bangsin tunnettua hyväntahtoisuutta.
— Minusta näyttää, että tuon punaisen puvun oma väri haalistuu pikemmin kuin vihreät läiskät, huomautti rouva Smith muuttaen puheenaihetta, sillä hän ja hänen sydänystävänsä olivat monissa asioissa eri mieltä ja rouva Smith oli sävyisä nainen.
— Samantekevää. Minä olen kyllästynyt nukkeihin; taidan heittää ne kokonaan pois ja antautua maanviljelijäksi. Minä pidän peltotöistä enemmän kuin sisäaskareista, sanoi rouva R. ilmaisten vaistomaisesti monen perheenäidin toiveen, vaikka useimpien on vaikeampaa jättää perheensä noin vain oman onnensa nojaan.
— Mutta ethän sinä voi heittää niitä. Nehän kuolevat ilman äitiä, huudahti hellämielinen rouva Smith.
— Kuolkoot. Minä olen väsynyt lapsiin ja aion ruveta leikkimään poikien kanssa. He tarvitsevat minua pitämään huolta, vastasi tämä lujaluonteinen rouva.
Daisy ei tiennyt mitään naisten oikeuksista. Hän teki vähin äänin mitä halusi, eikä hänen vapauksistaan syntynyt mitään riitaa, sillä hän vältti liian korkeita aitoja, mutta käytti kyllä vaistomaisesti omaa naisellista vaikutusvaltaansa saadakseen kaikki ne erikoisoikeudet, jotka soveltuivat hänelle.
Nan taas yritti kaikkea välittämättä vähääkään hurjista kolhuista ja kömmähdyksistä, joita hänelle sattui; kovalla pauhulla hän julisti, että hänen oli saatava olla mukana kaikessa missä pojatkin. He nauroivat hänelle, hätistelivät häntä pois tieltä ja pitivät pahaa meteliä, kun hän puuttui heidän asioihinsa. Mutta Nan ei vähästä lannistunut, sillä hänellä oli luja tahto ja maailmanparantajan taisteluinto.