— Miten? kysyi Demi. Tuo kissaeukko kiehtoi hänen mieltään tavattomasti.
— Eräs ystävällinen rouva, joka piti kissoista, oli neuvonut häntä ja antanut hänelle jotain ainetta lähettäessään omat kissanpoikansa eukon tapettaviksi. Marm kasteli sienen eetteriin, pani sen saappaaseen ja pisti kissan sinne pää edellä. Eetteri nukutti sen silmänräpäyksessä ja ennen kuin kissa ehti herätä, hän hukutti sen lämpimään veteen.
— Toivottavasti kissa ei sitä tuntenut. Tuo minun täytyy kertoa Daisylle. Sinä olet tainnut nähdä paljon jännittäviä asioita, vai mitä? kysyi Demi ja vaipui miettimään niitä kokemuksia, joita Dan oli kerännyt monilla karkumatkoillaan ja huolehtiessaan itsestään suuressa kaupungissa.
— Eipä olisi kaikista ollut väliä.
— Miksi? Eikö niitä ole hauska muistella?
— Ei.
— Sinua on vaikea oppia tuntemaan, sanoi Demi kiertäen kädet polviensa ympäri ja katsellen taivaalle kuin etsien sieltä sopivaa puheenaihetta.
— Saakelin vaikeaa — ei, en minä sitä tarkoittanut, ja Dan puri huultaan, kun kielletty sana pääsi livahtamaan hänen huuliltaan, vaikka hän koetti olla Demin seurassa vielä varovaisempi kuin toisten poikien.
— Minä leikin kuin en olisi kuullutkaan, koska et varmaan halua enää käyttää sellaisia sanoja, sanoi Demi.
— En, jos vain voin välttää. Nuo sanat — siinä nyt on yksi asia, jonka haluaisin unohtaa. Minä yritän ja yritän, mutta se ei näy paljon auttavan, sanoi Dan alakuloisena.