— Odota, kunnes he keksivät meidät, kuiskasi Demi, ja molemmat istuivat hiljaa parin lähestyessä. Jo-rouva oli niin uppoutunut lukemiseen, että olisi voinut astua puroon, ellei Teddy olisi pysäyttänyt häntä.
— Äiti, minä tahdon onkia.
Jo sulki kirjansa, jota oli jo viikon päivät koettanut saada luetuksi, ja etsiskeli sopivaa ongenvapaa. Ennen kuin hän ehti taittaa pajunvesan, putosi notkea raidanoksa hänen jalkoihinsa, ja katsoessaan ylös hän näki poikien nauravan pesässä.
— Ylös! Ylös! huusi Teddy räpytellen käsiään kuin lentoon lähdössä.
— Minä tulen alas ja sinä pääset ylös. Minun täytyy mennä Daisyn luo, sanoi Demi toistaen mielessään kertomusta yhdeksästätoista kissasta ja saappaista ja tynnyreistä.
Teddy oli pian nostettu puuhun, ja Dan sanoi sitten nauraen:
— Tulkaa tekin, äiti, täällä on kylliksi tilaa. Minä kyllä autan. Rouva Bhaer katsahti ympärilleen, mutta kun ketään ei näkynyt ja hän itsekin halusi vähän hullutella, hän vastasi nauraen:
— Olkoon menneeksi, taidanpa kiivetä sinne, ja parilla taitavalla harppauksella hän oli raidassa.
— En ole kiipeillyt puissa koko naimisissaoloni aikana. Mutta tyttönä olin innokas kiipeilijä, hän sanoi katsellen huvittuneena alas varjoiselta istuimeltaan.
— Nyt voitte lukea jos haluatte, minä kyllä pidän Teddystä huolen, ehdotti Dan ja alkoi nikertää ongenvapaa kärsimättömälle pojalle.