— En taida välittää siitä nyt. Mitä te teitte täällä, Demi ja sinä? kysyi Jo-rouva ounastellen Danin vakavasta katseesta, että tällä oli jotain mielessä.
— Juteltiin vain. Minä kerroin hänelle puunlehdistä ja muista, ja hän kertoi minulle merkillisistä leikeistään. Kas niin, herraseni, alapas onkia, sanoi Dan ja pani vielä suuren sinisen kärpäsen koukuksi väännettyyn neulaan kiinnitettyään sitä ennen siiman vapaan.
Teddy kurkottautui alas puusta ja oli pian syventynyt tarkkailemaan kaloja. Dan piti poikaa mekonhelmasta kiinni, ettei tämä molskahtaisi veteen, ja Jo-rouva puhui Danille:
— On hauskaa, että juttelet Demille 'puunlehdistä ja muusta', sitä hän juuri tarvitsee. Toivoisin että sinä opettaisit häntä ja ottaisit hänet mukaasi metsiin.
— Kyllä minä ottaisinkin, mutta —
— Mutta mitä?
— Te ette varmasti luottaisi minuun.
— Miksi en?
— No, Demi on jotenkin niin hieno ja hyvä ja minä tällainen vintiö.
Kyllä kai te haluatte pitää hänet kaukana minusta.
— Ethän sinä ole mikään vintiö. Minä luotan sinuun täysin, sillä sinä haluat vilpittömästi parantaa tapasi ja edistyt viikko viikolta.