— Ihanko totta? Dan kysyi katsoen häneen, ja alakuloisuuden pilvi alkoi hälvetä hänen kasvoiltaan.
— Niin. Etkö itse huomaa sitä?
— Toivoisin kyllä, mutta eihän sellaista voi tietää.
— Minä olen odottanut ja katsellut kaikessa rauhassa, pitänyt jonkinlaista koeaikaa, ennen kuin annan sinulle parhaan palkinnon jonka tiedän. Olet kestänyt kokeen hyvin, ja nyt minä en usko sinulle ainoastaan Demiä vaan oman Teddynikin, sillä sinä pystyt opettamaan heille joitakin seikkoja paremmin kuin me.
— Pystynköhän? sanoi Dan ja näytti hämmästyvän sellaista ajatusta.
— Demi on ollut niin paljon aikuisten parissa, että hän tarvitsee juuri sitä, mitä sinulla on — tietoa jokapäiväisistä asioista ja voimaa ja rohkeutta. Sinä olet urhein hänen näkemistään pojista ja hän ihailee sinun sisukkuuttasi. Sinä tiedät paljon luonnosta, osaat kertoa linnuista, mehiläisistä, lehdistä ja eläimistä hauskemmin kuin kirjat, ja koska sinun kertomuksesi ovat tosia, hän oppii ja hyötyy niistä. Näetkös nyt, kuinka paljon voit auttaa häntä ja miksi minä annan teidän olla yhdessä?
— Mutta minä kiroilen aina joskus ja voin kertoa asioita, joita Demin ei tarvitse tietää. En minä tietenkään tahallani kiroa, mutta huomaan sen vasta sitten kun sana on jo lipsahtanut, niin kuin äsken, tunnusti Dan.
— Minä tiedän, ettet halua ehdoin tahdoin tehdä tai sanoa mitään ikävää pojille, ja juuri siinä Demi voi varmasti auttaa sinua, sillä hän on vilpitön ja viisas käytöksessään ja hänellä on sellaista, mitä tahtoisin sinullekin antaa — hyviä periaatteita. Niitä ei voi koskaan juurruttaa liian aikaisin eikä ole koskaan liian myöhäistä puhua niistä ihmiselle, joka on jäänyt kasvatusta vaille. Te olette vain poikasia, mutta voitte opettaa toisillenne yhtä ja toista. Demi vahvistaa tietämättään sinun moraalista ryhtiäsi ja sinä hänen käytännöllisen elämän tajuaan ja minusta tuntuu, kuin olisin auttanut teitä molempia.
Vieraan on vaikea kuvitella, miten hyvillään ja liikuttunut Dan oli tästä luottamuksesta ja kiitoksesta. Kukaan ei koskaan ennen ollut luottanut häneen, kukaan ei ollut välittänyt etsiä eikä kehittää hänen hyviä ominaisuuksiaan eikä kukaan aavistanut, mitä tuon hyljityn poikaparan sydämessä piili.
Dan sai nyt rohkeutta kertoa Jo-rouvalle Demin kanssa tehdystä sopimuksesta ja rouva Bhaer oli tyytyväinen, että ensimmäinen askel oli otettu näin luontevasti. Kaikki Danin asiat näyttivät kääntyvän hyvin päin. Luottamus ja rakkaus olivat herättäneet eloon hänen luonteensa parhaan ja arvokkaimman puolen, ja hän oli saanut elämälleen pohjan.