Seuraava puussa vierailija oli Ned, mutta hän istui siellä vain tuokion seuraten kaikessa rauhassa, kuinka Dick ja Doll keräsivät hänelle sankoon heinäsirkkoja. Hän halusi tehdä Tommylle kepposen ja aikoi pistää näitä vilkkaita eläviä hänen vuoteeseensa, niin että Bangs vuoteeseen mentyään saman tien ponkaisisi ylös ja lisäisi illan iloa metsästämällä niitä ympäri huonetta. Sirkat saatiin pian kokoon ja maksettuaan kerääjille pari pastillia Ned lähti viimeistelemään Tommyn vuodetta.
Vähän aikaa vanha raita humisi ja lauloi itsekseen, keskusteli puron kanssa ja katseli piteneviä varjoja auringon painuessa taivaanrantaan. Ensimmäinen iltaruskon kajo punasi sen loistavia lehtiä, kun eräs poika tuli hiipien lehtokujaa myöten, kulki vainion yli ja huomattuaan Billyn puron rannalla meni tämän luokse ja sanoi salaperäisesti:
— Oletko kiltti ja menet sanomaan herra Bhaerille, että minä tahtoisin puhua hänen kanssaan täällä. Mutta kukaan ei saa kuulla.
Billy nyökkäsi ja juoksi pois; poika kiepsahti puuhun ja istui siellä huolestuneen näköisenä, mutta ilmeisesti paikka ja kaunis iltahetki kuitenkin viehättivät häntä. Viiden minuutin kuluttua herra Bhaer ilmestyi, nousi seisomaan aidalle, nojautui pesää kohti ja sanoi ystävällisesti:
— Hauskaa nähdä sinua, Jack. Mutta mikset tule sisään tervehtimään meitä kaikkia?
— Minä halusin ensiksi tavata teidät, herra Bhaer. Setä patisti minut takaisin. Tiedän etten ansaitse puolustusta ja sääliä, mutta minua pelottaa, että pojat ovat minulle kovin julmia.
Jack-parka ei esiintynyt juuri edukseen, mutta oli ilmeisesti pahoillaan ja häpeissään ja koetti selvitä vastaanotosta niin helpolla kuin suinkin, sillä hänen setänsä oli pieksänyt ja torunut häntä ankarasti siitä, että poika oli seurannut hänen esimerkkiään. Jack oli rukoillut, ettei häntä lähetettäisi takaisin, mutta koska koulu oli halpa, herra Ford oli heltymätön. Niinpä Jack palasi niin vähin äänin kuin suinkin ja vetäytyi herra Bhaerin turviin.
— Minäkin toivon etteivät he olisi, mutta en voi vastata heistä. Kun Dan ja Nat ovat saaneet kärsiä syyttömästi, on sinunkin syyllisenä kärsittävä jotain. Eikö se ole oikein? kysyi herra Bhaer joka säälistään huolimatta katsoi Jackin ansaitsevan rangaistuksen.
— Niin kai. Mutta minähän annoin Tommyn rahat takaisin ja pyysin anteeksi. Eikö se riitä? sanoi Jack hiukan nyrpeissään.
— Ei se riitä. Minusta sinun on pyydettävä anteeksi kaikilta kolmelta julkisesti ja rehellisesti. Et toki voi odottaa, että he kunnioittaisivat sinua ja luottaisivat sinuun vähiin aikoihin, mutta voit vapautua heidän tuntemastaan kaunasta, jos oikein yrität. Minä autan kyllä sinua.