— Minä pidän huutokaupan ja myyn tavarani huokeasta, sanoi Jack osoittaen katumustaan tavalla, joka luonnehti häntä mainiosti.
— Parasta antaa kaikki pois ja aloittaa uusi elämä. Vaikket koko kesänä ansaitsisi centtiäkään, olet syksyllä kuitenkin rikas poika, sanoi herra Bhaer vakavasti.
Ehdotus tuntui kovalta, mutta Jack hyväksyi sen, sillä nyt hän todella vasta ymmärsi, ettei kieroilu auttanut, ja hän halusi voittaa takaisin poikien ystävyyden. Hänen sydämensä oli lujasti kiinni maallisessa mammonassa ja hän ihan vaikeroi ajatellessaan, että hänen pitäisi antaa pois muutamia erinomaisia esineitä. Julkinen anteeksipyyntö tuntui helpolta siihen verrattuna. Mutta hän päätti saada takaisin rehellisen nimen, maksoi mitä maksoi, ja ansaita toveriensa kunnioituksen, joka ei ollut kauppatavaraa.
— Hyvä, minä yritän parhaani mukaan, hän sanoi ja hänen äänessään oli sen verran pontta, että se miellytti herra Bhaeria.
— Oikein! Tule nyt ja aloita heti paikalla.
Ja isä Bhaer vei vararikkoon joutuneen pojan takaisin pienoismaailmaan, joka aluksi otti hänet vastaan kylmästi, mutta lämpeni vähitellen, kun näki, että hän oli oppinut onnettomuudesta ja koetti totuttautua liiketoimiin aivan uusien, rehellisten periaatteitten mukaan.
16
VARSAN KESYTYS
— Mitä maailmassa tuo poika tekee? hämmästeli Jo-rouva eräänä päivänä nähdessään Danin juoksevan puolen virstan rataa kuin kilpailuissa. Poika oli yksin ja näytti jostakin kumman syystä päättäneen jatkaa, kunnes pakahtuisi tai taittaisi niskansa, sillä juostuaan monta kierrosta hän koetti hypätä aidalle ja heitti sitten kuperkeikkaa puistokäytävällä ja heittäytyi lopuksi uupuneena nurmikolle oven eteen.
— Harjoitteletko sinä kilpailua varten? kysyi Jo-rouva ikkunasta, jonka ääressä istui.