— Toistaiseksi en lähde minnekään, ja ilmoitan kyllä etukäteen, jos aion karata. Jätetäänkö asia tälleen?
— Jätetään vain. Nyt yritän keksiä jotain työtä, johon voit käyttää 'höyrysi' hyödyllisesti, ettei sinun tarvitse juoksennella ympäri kuin hullu koira, repiä minun viuhkojani tai tapella poikien kanssa. Mitähän me keksisimme? Danin koettaessa korjata tärvelemäänsä viuhkaa Jo-rouva vaivasi päätään, miten voisi varjella niskoittelijaansa niin kauan, että tämä oppisi läksynsä.
— Haluaisitko ruveta minun lähetikseni? hän keksi äkkiä.
— Käydä kaupungissa ja toimittaa kaikenlaisia asioita, niinkö? kysyi
Dan, jonka mielenkiinto heräsi heti.
— Niin. Franz on kyllästynyt puuhaan, Silasta ei voi vaivata juuri nyt, eikä herra Bhaerilla ole aikaa. Vanha Andy on luotettava hevonen, sinä olet varma ajaja ja tunnet kaupungin kuin postinkantaja. Ota sinä nuo tehtävät huoleksesi, niin huomaat, että on ainakin yhtä hauskaa ajaa kolme kertaa viikossa kaupunkiin asioille kuin karata kerran kuukaudessa.
— Ottaisin hirveän mielelläni, mutta saanhan mennä yksin ja vastata itse kaikesta. En tahtoisi ketään toista sinne kiusakseni, sanoi Dan, jota uusi puuha viehätti niin, että hän halusi saada asian heti selväksi.
— Jos isä Bhaerilla ei ole mitään sitä vastaan, saat toimittaa asiat ihan yksin. Emil ehkä valittaa, mutta hän ei osaa hoitaa hevosta niin kuin sinä. Huomenna on muuten toripäivä, minun täytyykin kirjoittaa tavaralista valmiiksi. Pidä huoli, että vaunut ovat kunnossa, ja sano Silakselle, että hän varustaa äidille vietävät vihannekset valmiiksi. Sinun on noustava aikaisin, että joudut takaisin ennen koulun alkamista. Luuletko selviäväsi?
— Minähän olen aamuvirkku, sanoi Dan innoissaan.
— Ja se tapa talon pitää, sanoi Jo-rouva iloisesti.
Dan lähti riemumielin laittamaan uutta siimaa piiskaan, pesemään kärryjä ja antamaan Silakselle määräyksiä.