— Minun täytyy keksiä varalle jotain muuta, ennen kuin hän ehtii kyllästyä ja levottomuuden puuska taas yllättää hänet, mietti Jo-rouva mennessään kirjoittamaan ostoslistaa kiitollisena siitä, etteivät kaikki hänen poikansa olleet Daneja.
Herra Bhaer ei täysin hyväksynyt uutta suunnitelmaa, mutta suostui kokeeksi; ja se saikin Danin panemaan parastaan, niin että hän hylkäsi omat hurjat suunnitelmansa, jotka olivat liittyneet uuteen piiskaan ja pitkään alamäkeen. Hän nousi varhain aamulla ja lähti aikaisin matkaan luopuen sankarillisesti kiusauksesta ajaa kilpaa maitomiesten kanssa. Päästyään kaupunkiin hän suoritti huolellisesti asiansa ja tulla jyristi kotiin ennen koulun alkua herra Bhaerin hämmästykseksi ja rouva Bhaerin suureksi mielihyväksi.
Kommodori valitti että Dania suosittiin, mutta tyytyi saatuaan venehuoneeseensa uuden munalukon ja ajatellessaan, että merimiestä odotti toki suurempi kunnia kuin torikuormien ajaminen ja ostosten teko. Dan täyttikin uuden virkansa moitteettomasti monta viikkoa eikä puhunut enää sanaakaan karkaamisesta. Mutta eräänä päivänä herra Bhaer tapasi hänet kurittamassa Jackia, joka parkui suureen ääneen Danin polvien alla.
— No mutta, Dan? Minä luulin sinun jo kokonaan unohtaneen tappelemisen, hän sanoi rientäen hätään.
— Emme me tappele, me vain painimme, sanoi Dan jättäen kuritettavan rauhaan.
— Tuo näytti kyllä selvästi tappelulta ja taitaa tuntuakin siltä, vai mitä, Jack? sanoi herra Bhaer, kun hävinnyt osapuoli vaivoin selvisi jaloilleen.
— Varon kyllä toista kertaa painimasta Danin kanssa. Hän melkein väänsi niskani nurin, valitti Jack ja piteli päätään ollakseen varma, että se yhä keikkui hartioiden välissä.
— Me aloimme vain painia, mutta kun sain hänet alleni, en voinut olla löylyttämättä häntä vähän. Ikävä jos satutin sinua, selitti Dan häpeissään.
— Minä ymmärrän. Mielesi teki taas iskeä jonkun kimppuun, etkä voinut vastustaa kiusausta. Sinä olet omituinen vimmapää, Dan, tappelunnahina näyttää olevan sinulle yhtä tärkeätä kuin musiikki Natille, sanoi herra Bhaer, joka oli saanut kuulla kaiken Jo-rouvan ja Danin välisestä keskustelusta.
— Minä en mahda sille mitään. Jos siis tahdot välttää löylytystä, Jack, on parasta, että pysyt poissa tieltä, sanoi Dan niin uhkaavasti, että Jack livisti kiireesti tiehensä.