Dick kertoi juttunsa hyvin, ja kun hän kuvasi vastasyntyneen hyönteisen lentoa, hän vaapotti käsiään niin kuin olisi nähnyt korennon lentävän ja halunnut itsekin seurata sitä. Jo-rouva veti Dickin rinnalleen, suuteli hänen kalpeaa poskeaan ja sanoi:
— Se oli kaunis tarina, kultaseni, ja sinä muistit sen mainiosti.
Minä kirjoitan ja kerron siitä äidillesikin.
Dick istuutui hänen polvelleen ja hymyili tyytyväisenä kiitoksesta ja päätti tarkkaan seurata sudenkorennon kehitystä, kun se vaihtaa vanhan ruumiinsa uuteen. Doll kertoi jotakin sorsista ja ankoista kumman laulavalla nuotilla, sillä hän oli opetellut tietonsa ulkoa ja hänestä koko touhu oli aikamoista piinaa.
— Meidän ankat ovat hyvin kesyjä, hän lopetti. — Ne syövät kauheasti ja etsivät ruokaa mudasta ja vedestä. Ne eivät välitä munistaan, vaan jättävät ne pilaantumaan, ja —
— Minun eivät jätä! huudahti Tommy.
— Mutta jotkut kuitenkin jättävät, Silas sanoi niin. Kanat pitävät huolta ankanpojista, mutta ne eivät päästä niitä veteen, vaan pitävät siitä kauheaa melua. Mutta poikaset eivät välitä vähääkään.
— Minä taas kerron pöllöistä, aloitti Nat, joka oli huolellisesti kirjoittanut esityksensä ja saanut apua Danilta.
— Pöllöillä on iso pää, pyöreät silmät, käyrä nokka ja vankat kynnet. Jotkut ovat harmaita, toiset taas valkoisia, mustia ja kellertäviä. Pöllön höyhenet ovat hyvin pehmeät ja ne ovat joskus ihan pystyssä. Se lentää aivan äänettömästi ja pyydystää lepakoita, hiiriä, lintuja ja pikkueläviä. Se rakentaa pesänsä kallioihin ja onttoihin puihin tai ryöstää joskus toisten lintujen pesiä. Isolla sarvipöllöllä on kaksi suurta munaa, isompia kuin kanan munat, ja ne ovat punaisenruskeita. Ruskeankeltainen yöpöllö munii viisi sileätä valkoista munaa, ja sen kuulee öisin huhuilevan. Jotkut itkevät kuin pikkulapset. Pöllöt nielevät hiiret ja lepakot kokonaisina, ja mikä ei sula, sen ne oksentavat palloina pois.
— Hyvänen aika! Sehän hassua! kuultiin Nanin huomauttavan.
— Pöllö ei näe päivällä, ja jos se lähtee auringonpaisteessa liikkeelle, se räpyttelee puolisokeana ympäriinsä ja toiset linnut ahdistelevat ja nokkivat sitä ihan kuin pilkkaisivat. Sarvipöllö on hyvin iso, melkein kotkan kokoinen. Se syö jäniksiä, rottia, käärmeitä ja lintuja ja asuu kallionrotkoissa tai vanhoissa raunioituneissa rakennuksissa. Pöllöt huutavat monella eri tavalla, joskus kuin ihminen hädissään: 'Hu-huuh!' ja moinen huhuilu pelottelee ihmisiä öisin metsässä. Tunturipöllö asustaa kylmissä maissa ja näyttää joskus haukalta. On sellaisiakin pöllöjä, jotka kaivavat koloja maahan ja elävät kuin myyrät, ne ovat aika pieniä. Tornipöllö on yleisin, ja minä olen nähnyt sellaisen istuvan puunkolossa. Se oli kuin pieni harmaa kissa, toinen silmä auki, toinen kiinni. Hämärissä se lähtee liikkeelle ja vaanii lepakoita. Minä sain yhden kiinni ja tässä se on.