Nat otti takkinsa povesta pehmeähöyhenisen linnun, joka räpytti silmiään, pyristeli höyheniään ja näytti kovin uniselta, kömpelöltä ja vihaiselta.
— Älkääkä koskeko siihen! Muuten se antaa teille kyytiä, sanoi Nat silitellen ylpeänä uutta lemmikkiään. Ensin hän pani paperihatun pöllön päähän ja pojat nauroivat sen hupsua ulkonäköä, sitten hän vielä täydensi vaikutusta paperisilmälaseilla, jolloin lintu tuli niin oppineen näköiseksi, että pojat aivan kiljuivat riemusta. Lopuksi lintu suuttui, tarrautui nokallaan riippuvaan nenäliinaan ja 'kotkotti'. Silloin se sai lentää vapauteen, mutta se istahti oven edessä olevan petäjän oksalle ja katsella killisteli seuruetta niin hullunkurisen näköisenä, että kaikki olivat katketa naurusta.
— Entäs George, onkos sinulla mitään? kysyi herra Bhaer, kun huoneessa taas oli hiljaista.
— Olen minä lukenut myyristä, mutta en muista muuta kuin että ne kaivavat reikiä ja asuvat niissä, ja jos aikoo saada niitä kiinni täytyy kaataa reiät vettä täyteen. Ja myyrät kuolevat elleivät saa syödä kauhean usein.
Sitten Pumppu istahti paikalleen ja toivoi hartaasti, että olisi ollut ahkerampi ja kirjoittanut oikein paperille arvokkaat havaintonsa, sillä hänen viimeksi mainitsemansa tieto herätti yleistä naurua, joka harmitti häntä julmasti.
— No niin, sitten onkin tämän päivän työ tehty, aloitti herra Bhaer, mutta Tommy huusi kiireesti:
— Ei, ei vielä. Ettekö muista, että meidän pitää antaa se tavara.
Hän viittoili kiivaasti ja teki sormillaan kuin silmälasit.
— Sehän on totta, minä vallan unohdin. Nyt on sinun vuorosi, Tom, sanoi herra Bhaer istahtaen paikalleen, ja kaikki Dania lukuunottamatta olivat kovasti innoissaan.
Nat, Tommy ja Demi poistuivat huoneesta, mutta palasivat pian kantaen pientä punaista sahviaanilaatikkoa Jo-rouvan hopeatarjottimella. Se oli Tommyn käsissä, ja hän asteli Nat ja Demi kannoillaan mitään aavistamattoman Danin luo. Tommy oli valmistanut tilaisuuteen vaikuttavan puheen, mutta kun hetki koitti, se oli haihtunut mielestä ja hän sanoi vain mutkattomasti:
— Kuule, Dan, me haluamme antaa sinulle jotain sovittaaksemme sen mitä tapahtui jokin aika sitten ja näyttääksemme, kuinka paljon me sinusta pidämme, kun sinä olet niin reilu. Tässä se on, toivottavasti siitä on sinulle iloa.